Linssilude

Ruotsalaistaiteilija Henrik Håkansson teki vuoden 2018 IHME-festivaalille elokuvan myyrmäkeläisten ikiomasta kuoriaisesta.

MYYRMÄESSÄ, Mätäojan kosteikoissa, elelee kovakuoriainen, jollaisen maailman kaikista paikoista voi kohdata vain Vantaalla. Halavasepikäksi ristitty elävä on uskollisesti pysytellyt vantaalaisena, vaikka Vantaan ja Helsingin kaupunkien raja kulkee hyvin lähellä sen asuinsijoja. Monille myyrmäkeläisille sepikkä on tuttu, ja siitä on tullut jopa yksi asukkaiden ylpeydenaiheista.

 Nyt harvinaisuutta voi ihastella valkokankaalla. IHME-festivaalia järjestävä Taidesäätiö Pro Arte tilasi vuoden 2018 IHME-teoksen taiteilija HENRIK HÅKAN- SONILTA, joka on aiemmissa töissään käyttänyt luonnosta saatavaa materiaalia. Uuden teoksen ideoimiseksi Pro Arte otti yhteyttä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museoon. Syntyi elokuva The Beetle, ja halavasepikästä tuli tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävän festivaalin itseoikeutettu tähti.

 “Mielestäni halavasepikkä sopi elokuvan aiheeksi monista syistä. Se liikehtii erikoisesti, päästää ääntä ja lisäksi siihen liittyy vahvasti kysymys luonnon monimuotoisuudesta. Håkansson innostui kovasti hyppivästä ja ääntelevästä sepikästä”, halavasepikkää tutkinut professori JYRKI MUONA Luonnontieteellisestä museosta kertoo.

 Pääosan esittäjän saaminen kuvauksiin ei ollut ihan itsestäänselvyys. Koska halavasepikän esiintymisalueet on luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu, niiltä ei saa ottaa tai poimia mitään luontoon kuuluvaa. Muona lupasi elokuvaa varten etsiä sepikkäitä rauhoitetun alueen ulkopuolelta. Halavasepikkä elää vain puun kuolleessa osassa. Muona löysikin halavan palasen, jossa oli neljä yksilöä. Håkansson ja Muona menivät sen kanssa studioon kuvauksiin ja äänitykseen.

 “Rouvasepikät pistettiin sitten hyppimään. Kaikki Håkanssonin teosta varten hakemani esiintyjät olivat naaraita. Urokset ovat lyhytikäisiä, ja siksi niitä näkee luonnossa harvemmin.”

 Yöllä kuvaus- ja äänityssession jälkeen Jyrki Muona vei filmitähdet takaisin kotipaikoilleen.

 “Elokuvasta tuli varmaan hyvinkin David Attenboroughin tasoa”, Muona kehuu. Hän ei haastattelua tehtäessä vielä ollut nähnyt lopputulosta

SEPIKKÄ kuuluu seppäkuoriaisten yläheimoon. Heimo on saanut nimensä erikoisesta äänestä. Jos kuoriainen joutuu selälleen, se pystyy ruumistaan taivuttamalla hyppäämään ilmaan, ja kun keho suoristuu, kuuluu klik, kuin pienen pienet vasara ja alasin kohtaisivat, ja otus putoaa kierähtäen takaisin vatsalleen.

 Mutta miten halavasepikkä alun alkaen löytyi Myyrmäestä?

 Vantaan kaupunki halusi 2000-luvun alussa selvittää Mätäojan alueen luontoarvoja. Hyönteiskannan kartoittaja kääntyi Luonnontieteelliseen museon puoleen, kun yhtä lajia ei pystytty täysin tunnistamaan. Tunnistamisvaikeuden kyllä ymmärtää. Ensimmäinen näyte tästä kuoriaisesta on aivan 1800-luvun alusta, ja sen jälkeen ennen Mätäojan havaintoja on löytynyt vain yksi yksilö 1920-luvulla.

 Jyrki Muona kertoo lajin tunnistamisen jälkeen viettäneensä vuosien 2007 – 2013 aikana satoja tunteja Mätäojan ryteiköissä.

 “Halavasepikän jälkien seuraaminen oli kyllä haastavaa. Ojakosteikko on todella vaikeakulkuinen, ja niinpä sitä pääsi perusteellisimmin tutkimaan vain talvella.”

 Kesällä Mätäojan reunoilla voi onnistua näkemään halavasepikän aikuisen yksilön. Yleensä ne ovat munivia naaraita. Muona neuvoo tarkkailemaan halavia, joissa on pieniä pyöreitä reikiä.

 “Kyllä sitä itsekin innostuu, kun näkee puun, jossa on uusi halavasepikän syönnös.”

 Louhela Jamien aikana Jyrki Muona luotsaa kävelykierroksia sepikän kotipaikoilla. Hän lupaa kertoa myös seudun muista hyönteisistä ja luonnosta, kävelyille osallistuvien mielenkiinnon mukaan.

 “Halavasepikkä kelpuuttaa olinpaikakseen vain halavan ja mustuvapajun, mutta luonnossa vaeltajan kannattaa ihastella kaikkia pajuja. Kun alueella kulkee pajujen kukkimisaikaan, ilma on täynnä hyvää surinaa. Se kertoo, että kimalaiskuningattaret keräävät kukinnoista ravintoa perustaakseen pesän ja perheen. Ilman pölyttäviä kimalaisia tulevan kesän kukkaloisto jäisi vain haaveeksi”, hän muistuttaa.