Mr. Music

TOMI ”EBA” MÄKYNEN on ollut musiikissa monessa mukana. Tunnetuin tarina on Louhela Jam. Se alkoi jo vuonna 1991. Tällöin kolme nuorta muusikkoa sai idean festareista istuskellessaan aurinkoisessa Jokiuoman puistossa soitelemassa. Homma toteutettiin ensimmäisen kerran seuraavana kesänä. Siitä on jo 26 vuotta.

"OHOH”, toteaa Eba. “Kylläpä aika kuluu”.

 Ja taas on festarit ja aurinko paistaa. Väkeä on tungokseen saakka ja tunnelma leppoisa.
Matkan varrelle on mahtunut niin nousuja kuin laskuja. Suurin notkahdus oli vuonna 2013.

 “Jotenkin jengillä oli veto pois ja festarit jäivät ulkoilmakonsertin osalta pitämättä. Järjestettiin vain klubitilaisuus Jamien hengessä. Se oli pohjakosketus” hän muistelee.

 Kohokohtia onkin ollut sitten paljon paljon enemmän.

 “Ihan jo esiintyjälista vuosien varrelta kertoo, kuinka ytimessä on oltu. Jonna Tervomaa, Egotrippi, Tehosekoitin, Mike Monroe, Topi Sorsakoski, Pelle Miljoona & Rockers, Dave Lindholm, Muska... tänä vuonna Virve Rosti... you name it...”

 Erityisesti Eban mieleen on jäänyt Mike Monroe. Eikä pelkästään musiikillisista ansioista.

 “Hän esiintyi vuonna 98 ja veti kovan shown. Siinä hän kiipeili ylös lavarakenteita ja me alhaalla jännitimme kestääkö koko hökötys. Hurjalta näytti, mutta onneksi kesti. ”Se oli aika huimaa”, hän naurahtaa.

Sama vuosi oli muutoksen aikaa.

 “Festaripäivä oli silloin vielä lauantai ja väki oli aika viihteellä. Tuntui, että musiikki jäi jo vähän varjoon muun juhlimisen keskellä. Seuraavana kesänä tapahtumapäivä siirrettiin sunnuntaiksi. Se osoittautuikin fiksuksi päätökseksi.”

 Muitakin muutoksia on tehty. Tapahtuman 20-vuotisjuhlissa 2012 oli ensi kerran kaksi lavaa. Sekin osoittautu toimivaksi ratkaisuksi niin festarikansan kuin bändienkin kannalta.

LOUHELA JAMIEN TULEVAISUUDEN Eba Mäkynen näkee todella positiivisena. Laajuutta ei enää tarvitse lisätä, vaikka Jokiuoman puistossa tietysti olisi tilaa. Uusia ideoita kuitenkin on ja niitä kuulemma näemme jo ensi vuonna.

 Tapahtuma elää vahvasti paikallisella fiiliksellä ja innolla.

 “Esiintyjien osalta ideana on, että tapahtuma kulkee omaa polkua. Ei mennä valtavirtaan, vaan ollaan vaihtoehto ja oman näköinen tapahtuma. Paikallisuus on tärkeä juttu. Mukana on staroja ja toisaalta tarjotaan mahdollisuus paikallisille nouseville bändeille ja uusille comboille tehdä juttuja yhdessä. Bändikisa on juuri sellainen mistä aloitteleville ryhmille tulee boostia julkisuuden ja esiintymismahdollisuuksien myötä. Tämä koskee kaikkia mukana olleita bändejä, ei pelkästään voittajia”, painottaa hän.

 Tässä tulikin jo Eba Mäkysen sydäntä lähinnä olevat asiat, musiikki ja nuoriso. Hän onkin nuorisotyöntekijä, vastuualueenaan musiikki. Vuodesta -94 hän on vetänyt nuorten musiikkistudioa Myyrmäessä. Tällä hetkellä se toimii monitoimitila Arkissa. Hänen “touchinsa” näkyy vahvasti paikallisessa musiikkielämässä. “Eban studio” on käsite.

 “Studioon voi tulla kokeilemaan miltä musan teko tuntuu. Siellä on aina tehty kaiken tasoista musiikkia. Harjoitellaan ja opitaan. Musiikki on nuorisotyössä vahva työkalu. Se tavoittaa sellaisiakin nuoria, joille muut väylät tuntuvat olevan vähän tukossa. Siellä voi löytää itsestään uutta ja huomaa kehittyvänsä. Saa hyviä fiiliksiä”, hän pohtii.

 Vuosien saatossa Eba on auttanut musiikillisella saralla eteepäin melkoisen joukon paikallisia nuoria. Monet harrastuksen piiriin, osa ammattilaisuralle.

 “Harjoituksia, keikkoja, demoja ja kannustusta ja rohkaisua. Sellaista se tuottajan työ on”, hän naurahtaa.

 Maailma on myös muuttunut. Tämä on näkynyt erityisesti musiikissa. Alkuaikojen bänditreenit ja rock ovat vaihtuneet yksilöartisteihin, räppiin ja hip-hoppiin. Laitteiden kehittyminen on vienyt musiikintekoa kotiin, omiin nurkkauksiin. Enää ei tarvitse välttämättä ”mennä studioon äänittämään”.

 Kuitenkin yhä edelleen syntyy myös bändejä, jotka harjoittelevat yhdessä. Tämä trendi on Eban mielestä jopa kasvussa.

 “Bändit ovat kokemassa renesanssia. Nuoret diggaa sitä. Treenataan ja koetaan juttuja yhdessä ja saadaan siitä intoa.” “Nuorten soittajien taitotaso on nykyään huikeaa, jos vertaan vaikkapa omaan nuoruuteeni. Silloin intoa oli usein enemmän kuin taitoa. Tämän päivän nuoret ovat valmiimpia ja ammattillisempia. He tekevät töitä tavoitteellisemmin ja tämä näkyy, kun he astuvat lavalle”, hän kertoo.

TOMI “EBA” MÄKYSELLE tuli juuri 50 vuotta mittariin. Vauhtia piisaa ja näkemystä musiikin maailmaan on tullut. Tällä hetkellä onnistuneet festarit vetävät mielen iloiseksi.

 “Mukavinta näissä hommissa on, että saa tehdä hommia mukavan porukan kanssa. Louhela Jamien valmistelut vievät puoli vuotta. Porukka on innostunutta. Osa on ollut mukana alusta lähtien ja uutta jengiä tulee aina mukaan. Ihan mieletöntä porukkaa ja jaksavat aina pyyteettömästi painaa duunia tapahtuman eteen”, Eba hehkuttaa.

 “Ei olisi äkisti silloin -92 uskonut, että tästä tapahtumasta tulisi näin tärkeä.”

 Mutta kehittämistä, suunnitelmia ja haaveita tulevaisuuten Eballa on. Ja iso toivomus!

 “Jos Myyrmäessä jotakin kaipaan, se olisi hyvä musiikkiklubi, joka toimisi säännöllisesti. Vaikkapa kerran viikossa. Se kuuluu minusta ehdottomasti city-kulttuuriin. Siellä kohtaisivat musiikki, muusikot ja yleisö. Se toisi yhteen laajasti paikalliset musiikin harrastajat ja varmasti olisi myös väylä eri musiikkikulttuurien ja genren yhteisymmärrykseen. Musiikkia tehdään ihmiseltä ihmiselle ja se herättää aina suuria tunteita”, sen Tomi “Eba” Mäkynen, “Mister Myyrmäki Music” tietää.