Enemmän kuin talo

Kodin koko on viisitoista ja puoli neliötä. Asuntoja on kuusikymmentäkahdeksan. Kerrostalo on täynnä ainoastaan pieniä yksiöitä.

Saton StudioKodit ovat olleet puheenaiheena rakentamispäätöksestään asti. Hyvä niin, sillä siten myös Olli Järvenkylä löysi nykyisen työpaikkansa. Työpaikan, jota ei vielä oikeastaan ollut edes olemassa.

SATON pääkonttorissa Käpylässä ollaan sivistyneesti hiljaa. Virallisesti pukeutuneet ihmiset siirtyvät jonossa neuvottelutilasta toiseen. Hissit liikkuvat äänettömästi, asukkaiden huolestuneet puhelut yhdistetään vaihteesta asiakaspalveluun. Minä istun sohvalla, selaan asuntotuotannosta kertovaa kirjaa ja tunnen vahvasti olevani väärässä paikassa. Mutta kun vihdoin, vartin myöhässä, haastateltavani klompsottaa alas portaita, tunnen kuinka koko talon henki muuttuu.

 Hän on OLLI JÄRVENKYLÄ, yhteisömanageri.

 Martinlaaksoon rakennetut pikkuyksiöt, Saton StudioKodit ovat olleet viime vuosien rakennusalan mediatapahtuma. StudioKodit on rakennettu poikkeusluvalla, sillä pienin mahdollinen asunnon koko on tähän asti ollut 20 neliötä. Koska StudioKodin reilun kuuden neliön parvea ei lasketa asuin- neliöihin, on asunnon virallinen koko 15,5 neliötä. Silti siinä on kaikki tarvittava, keittiö ja kylpyhuone, eikä kenenkään ole pakko poistua kotoaan, jos ei halua.

 Olli Järvenkylän työnä on herätellä tuota halua. Yhteisömanageri on titteli, jonka sisältö on rakentunut oikeastaan vasta Järvenkylän työn myötä. Hän tavallaan haki työpaikkaa, jota tavallaan ei ollut.

 ”Luin StudioKodin konseptista ja otin yhteyttä Satoon. Ilmeisesti ideani olivat niin hyviä, että he halusivat palkata minut.”

 Järvenkylä myöntää, että ajoitus oli varmasti osuva. ”Jonkinlainen ajatus yhteisöllisyyden kehittämisestä oli, mutta rooli ei ollut vielä kirkastunut.”

 Koulutukseltaan Järvenkylä on yhteisöpedagogi ja hän on tehnyt myös eräoppaan ja tapahtumatuottajan töitä. Monipuolisesta työkokemuksesta ei ole ainakaan haittaa yhteisömanagerin hommissa.

 StudioKodeissa on asuttu nyt reilut puoli vuotta, ja Järvenkylän rooliksi on muodostunut mahdollistaja ja kannustaja. Alussa Järvenkylä oleskeli Martinlaaksossa noin puolet työajastaan. Pyrkimys on kuitenkin siihen, että yhteisöllisyydestä tulisi osa asukkaiden arkea niin, että Järvenkylän aktiivinen rooli pienenisi. Täysin eroon StudioKodeista Järvenkylä ei pääse, sillä hän asuu yhdessä asunnoista.

 Ylimmän kerroksen yksiö avarine näkymineen sopii loistavasti Järvenkylälle, joka on viime vuosina aktiivisesti luopunut omaisuudestaan. StudioKotien sijainti Martinlaaksossa on Järvenkylän mielestä loistava. Ajokortiton mies pääsee kulkemaan helposti julkisella liikenteellä, myös lähelle luontokohteita, jotka ovat hänelle tärkeitä.

Sato1
Sato2

Kimppakämppä 2.0

STUDIOKODEISSA luodaan luontevia kohtaamisen mahdollisuuksia jo tilaratkaisuilla. Talossa on tavallista isommat asukastilat: katolla saunaosasto ja terassi, alakerrassa keittiöllinen olohuone ja pesula. Tilat on jaettu lasiseinillä, jolloin on heti kotiin astellessa mahdollista nähdä, onko alakerrassa muita ja vähintään nostaa käsi tervehdykseksi.

 StudioKodissakin koti on yksityinen reviiri, oma kolo, josta voi tulla yhteisiin tiloihin, mutta silti asukkailla on selkeästi oma tila ja elämä. Järvenkylä korostaakin, että yhteisöllisyys on mahdollisuus, ei pakko. Tavoitteena on ollut saada ihmiset kohtaamaan ja osallistumaan mukavasti.

 Talossa on järjestetty kisakatsomoita, pyörien keväthuoltoa, tehty yhteisiä retkiä. Jokaisen tapa osallistua on erilainen. ”Toinen kastelee viherkasveja ja toinen organisoi tapahtuman tarjoilut. Kaikki käy”, Järvenkylä toteaa.

 Järvenkylä sanoo olevansa yllättynyt, että suurin osa asukkaista on lähtenyt jollain tavalla mukaan yhteiseen toimintaan. ”On ollut myös hauska seurata, kuinka syviä ystävyys- ja kaverisuhteita on muodostunut jo näin nopeasti. Ihmiset ovat kenties samankaltaisissa elämäntilanteissa ja kemiat toimivat.”

 Järvenkylä oli mukana myös asukasvalinnassa, joka oli monivaiheinen prosessi.

 Hakemuksia tuli kahdessa viikossa yli 700. Haussa oli mahdollisimman monimuotoinen joukko, jolle yhteisöllisyys olisi yksi merkittävä syy muuttaa StudioKotiin. Hakijoilta kysyttiin mielipiteitä yhteisöllisyyden muodoista, millaista se voisi olla ja mitä tarjottavaa itsellä mahdollisesti on. Reilut sata hakijaa kutsuttiin jatkoon. He pääsivät tutustumaan StudioKodin asuntomessuillakin nähtyyn prototyyppiin, joka tällä hetkellä nököttää Saton pääkonttorin pihassa Käpylässä. Viitisen ihmistä jätti leikin kesken tässä vaiheessa. Lopuista valittiin StudioKotien seitsemänkymmentä asukasta, jotka muuttivat uusiin asuntoihinsa viime joulukuun alussa.

 Asukkaiden ikähaarukka on 19–70 vuotta. Joillekin StudioKoti on kakkoskoti kaupungissa. Talossa on myös yli kymmenen koiraa ja usein ulkoiluttaja löytyy, vaikka omistaja ei itse ehtisikään. Vara-avaimet annetaan naapurille ja yhteiseen ryhmään napsahtaa usein viesti, että alakerrassa on tuoretta kahvia. Asukkaat myös ruokailevat yhdessä. Saunavuorot viedään minuuteissa, mikäli joku joutuu omastaan luopumaan.

 Yhteisöllisyydelle annetaan aikaa muodostua omannäköisekseen. ”Vielä tässä ollaan aika noviiseja”, Järvenkylä sanoo. ”Loppuvuodesta ollaan viisaampia.” Tällä Järvenkylä viittaa myös määräaikaisten vuokrasopimusten ensimmäiseen mahdolliseen irtisanomisaikaan. Vaikka Järvenkylän korviin ei ole kantautunut poikkipuolisia sanoja asunnon koosta tai varustelutasosta, ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja joku saattaa kokea, ettei yhteisöllinen asuminen ollutkaan oma juttu.

 StudioKoti on monin tavoin pilottikohde. Toista vastaavaa taloa ei ole toistaiseksi rakenteilla, mutta yhteisöllisyydesta syntyneitä kokemuksia siirretään myös Saton muihin kohteisiin. Järvenkylä on ollut toivottamassa tervetulleiksi Kumpulan uuden, perinteisen vuokratalon asukkaita ja auttamassa heitä esimerkiksi perustamaan omaa asukaskahvilaa.

 Satossa pohditaan myös naapurikummi-tyyppistä toimintaa, jossa vanha asukas neuvoisi uutta, mikä helpottaisi hiljaisen tiedon siirtymistä, kiintymystä yhteisöön ja lisäisi asumisviihtyvyyttä.

Rakkaat, kalliit neliöt

YHTEISÖLLISYYS ja yhteiset tilat ovat kuitenkin eräänlainen pääkaupunkiseudun kalliiden neliöiden sivutuote. Satossa mietittiin, miten saataisiin rakennettua kohtuuhintaisia vuokrayksiöitä - miten tulisi toimia, että vuokrataso olisi viisisataa euroa. Syntyi StudioKoti-konsepti, joka on samalla esimerkki myös toisesta ajankohtaisesta trendistä rakennusalalla: täydennysrakentamisesta. StudioKodit on rakennettu Saton tontille, jossa jo ennestään oli eri kokoisia asuntoja. Silti kokonainen talo täynnä pieniä yksiöitä on monille kauhistus, yhteistiloista huolimatta. Kerrostalorakentamisen suuntaus ei tällä hetkellä ole menossa ainakaan isojen perheasuntojen suuntaan. Toisaalta StudioKotien yhteisöllinen konsepti ei edes toimisi vapaiden markkinoiden taloissa: sijoittajilla tuskin olisi tarvetta ylläpitää asukkaiden yhteishenkeä tai edistää jakamistaloutta ja yhteiskäyttöautoilua samoin kuin StudioKodeissa.

 Yhteisten tilojen merkitys ja luonne askarruttavat Järvenkylää. ”Niin sanotun kerhuohuoneen merkitys tai tarve on nykyään erilainen, ja täytyy pohtia miten sellaisia tiloja tehtäisiin tai koettaisiin merkittäviksi. Erilaisille työskentelytiloille voisi olla tarveta, myös pajatyyppiselle toiminnalle”, Järvenkylä miettii. ”Kuka keksisi viisasten kiven? Kaipuu yhteisöllisyyteen on suomalaisillakin olemassa, mutta keinot ja väylät ovat vielä puutteellisia. Tilanne vaatii niitä, jotka tekevät aloitteita.”

 StudioKoti on omanlaisensa aloite ja tällä hetkellä ainutlaatuisuudessaan ihmeellinen. Asumismuoto on herättänyt myös vastustusta, ja asukkaat ovat joutuneet jopa vihapuheen kohteeksi, mutta onneksi mediahuomio jaksaa naurattaa ja taipuu yhteisöllisen teatteriesityksenkin aiheeksi.

”Keneltä se on pois?” kysyy Olli Järvenkyläkin. ”Jos minä haluan asua näin ja viihdyn hyvin tässä pikkuyksiössäni, keneltä se on pois?”