Puoli vuosisataa on ensiaskel kaupungin historiassa

ARI MARTINAHO Päätoimittaja

 

TÄMÄN vuoden aikana Myyrmäen ja Martinlaakson alueella on monia 50-vuotisjuhlia. Juhlijoina ovat niin kaupunginosat kuin taloja huoltoyhtiöt sekä eri palvelualojen yritykset. Juhla on siis monin tavoin yhteinen.

 Toki monet mielessään juhlivat myös sitä, että ovat täällä ”paljasjalkaisina” asuneet puoli vuosisataa ja ylikin.

 Myyrmäen ympärille syntyi tuolloin 1960-luvun lopulla nopeasti lähiöitä. Lähiörakentamisen hyötynä nähtiin mahdollisuus poistaa asuntopulaa ja rakentaa vauhdilla asuntoja. Palvelut keskittyivät tuolloin moderneihin ostoskeskuksiin.

50 VUOTTA voi tuntuu pitkältä ajalta, mutta kaupunkihistoriassa se on vain lyhyt kehityksen tai murroksen vaihe. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin on tultu pisteeseen, jossa niin Myyrmäen kuin Martinlaakson alueella on paljon purkua ja uudisrakentamista. Martinkeskuksen ostari purettiin ja tilalle tuli asuinrakennuksia. Myyrmäen Isomyyrin kauppakeskusta odottaa samaa kohtalo, kun Myyr York Downtown -suunnitelmat toteutuvat.

 Nostalgisesti ajateltuna vanha idylli on katoamassa, samoin monet entiset maamerkit ovat hävinneet ja tilalle syntyy uutta kaupunkia. Tästähän on pitkälti kyse. Länsi-Vantaa kaupungistuu ja alueelle syntyy oikeita kaupunkikeskuksia. Ajan oloon Myyrmäki ja Martinlaakso tulevat muodostamaan yhden kaupunkikeskuksen, näin ainakin uskon.

KUN kolme vuotta sitten muutin Kruununhaasta Martinlaaksoon, en voi kieltää, etteikö se olisi ollut lievä kulttuurishokki. Olin tottunut, että kaupunki on siinä ympärillä ja myös vähän hälinää ja ratikan kolina kuuluu. Martinlaaksossa tuuli humisi ja Vihdintien aavistuksenomainen kohina kuului taustalla. Kävelylle lähtiessä Jokiuoman puisto vaikutti Tervasaaren jälkeen todella suurelta viheralueelta. Toki luonto on täällä lähellä.

 Totesin myös, että ostarit eivät ole minun makuuni. Pidän kivijalkakaupoista, erikoisliikkeistä ja pikkukahviloista. Niissä on oma tunnelmansa.

KUITENKIN Martsarin parasta ovat sen ihmiset. Mukavia ja välittömiä, ja se on tärkeä juttu.

 Ihmiset täällä ovat jo kaupungistuneet puolivuosisataisessa lähiössä. Tästä on vain lyhyt askel kaupunkilaisuuteen ja sitä askelta ollaan täällä nyt ottamassa.

KAUPUNKIRAKENTAMISELLA on haasteensa ja toivonkin, että täällä on malttia tehdä suunnittelutyö niin hyvin, että seuraavan viiden vuosikymmenen jälkeen kaupunkikeskusta edelleen säilyttää hahmonsa. Kaupunki on silhuetti ja mielenmaisema ihmisille. Se luo jatkuvuutta ja rakentaa asukkaiden identiteettiä. Kaupunkikuvalle pitää antaa mahdollisuus muuttua myös historiaksi.

 Myyrmäkeä on verrattu New Yorkiin, Berliiniin ja ties mihin. Kuitenkin toivon, että tuhannen vuoden kuluttua Rooma ja Myyrmäki eivät ole paikkoja, jotka tullaan muistamaan pelkästään Colosseumin raunioista.