Paluu betoniin

MUUTIN KESÄKSI TAKAISIN Myyrmäkeen. Lähdin seitsemän vuotta sitten, asuttuani täällä elämäni ensimmäiset 20 vuotta.

 On heitä, joiden näkemys Myyrmäen muutokseen on paljon minua laajempi. Minulla on kavereita, jotka ovat toisen polven myyrmäkeläisiä. Heidän vanhempansa ovat siis todistaneet Myyrmäen kehittymistä nykyiselleen jopa 50 vuotta.

 Mutta muualla asuminen avaa silmät. Se saa näkemään kirkkaasti paitsi muutoksen myös huikeat, ainutlaatuiset asiat. Ja sellaisia asioita täällä riittää, senhän me tiedämme.

MYYRMÄKI on vuosien aikana kasvanut. On tullut kehärata, uusia kauppoja ja paremmat bussiyhteydet. Nämä eivät kuitenkaan ole tärkeimpiä muutoksia.

 Maakunnista käsin on ollut upeaa katsella asukastoiminnan saavutuksia. Voin kertoa, että missään muualla Suomessa ei ole lähiötä, jossa järjestetään omat festarit, on graffittiseinä ja puistokirppiksiä. Mahtavinta on, että se on tehty vapaaehtoisvoimin.

KUNTIEN ja kaupunkien toiminta ei kuulu mediaseksikkäimpien asioiden joukkoon. Kuntien päätöksenteko koetaan hankalaksi ja liian byrokraattiseksi, jotta siihen haluttaisiin osallistua. Kuntavaalien äänestysprosentit ovat todella masentavaa luettavaa, ja Vantaa on vielä näiden ankeiden lukujen häntäpäässä.

 Myyrmäki-liike antaa hienon, konkreettisen esimerkin siitä, mitä tämän ajan paikallisvaikuttaminen voi olla. Sen ei tarvitse olla puoluepolitiikkaa eikä lautakuntia. Omaan kotipaikkaansa voi vaikuttaa lobbaamalla vaikka skeittimonttua.

ON MYÖS YLEINEN MANTRA, että talkoohenki on suomalaisilla kuollut, eikä yhdistyksiin liitytä yhtä sankoin joukoin kuin ennen. Myyrmäessä tilanne on näyttänyt ihan toiselta. Lähiöstä on tehty yhteistyöllä vireä, kiinnostava, jopa erikoinen. Olen seurannut tätä työtä Tampereelta, Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta ja pakahtunut ylpeydestä. Ikävöinyt myös: keväällä terassien auetessa mietin aina, että voi, kun voisi mennä yhdelle huurteiselle Lunan terassille. Pari vuotta sitten Budapestissä selasin Instagramia ja toivoin salaa olevani Why So Myrtsissä.

 Nyt saan nauttia tästä kaikesta kesän. Aion uida Vetokankaalla, käydä Artsissa, ottaa aurinkoa Jokiksessa ja käydä juomassa sen bissen Lunan terassilla.

 Olen palannut kotipaikkakunnalleni. Mutta en sellaiseen, minkälaisena sen tunsin, vaan sen parempaan, 2.0-versioon.

VEERA PAANANEN

Kirjoittaja on paljasjalkainen myyrmäkeläinen, joka kirjoitti ylioppilaaksi vaskivuoren lukiosta vuonna 2010 ja on opiskellut journalistiikkaa Tampereen yliopistolla.