Seurakuntaneuvostoon haetaan uusia vaikuttajia

LUTERILAISIN luonteenpiirteemme lienee huonon omantunnon kantaminen. Kuulumme kirkkoon ja osallistumme suuriin seremonioihin, kasteeseen, konfirmaatioon, häihin, hautaukseen, mutta muuten emme liiemmälti mieti kirkkoa ja sen ulottuvuuksia. Kirkollisveron kohtalonkin jätämme jonkun toisen käsiin, ajatellen että sillä tehdään kyllä hyvää.

 Vantaalaisista noin 60 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joten kyseessä ei ole mikään pienen marginaalin juttu. Myyrmäen alueella toimii kaksi seurakuntaa, Vantaankoski ja Hämeenkylä, joiden jäsenmäärä on lähes 40 000. Tänä syksynä valitaan uudet jäsenet seurakuntaneuvostoon, joka päättää esimerkiksi talousarviosta, työntekijöiden palkkaamisesta, seurakunnan toiminnan painotuksista ja tilojen käytöstä.

SEURAKUNTANEUVOSTON puheenjohtajana toimii kirkkoherra, Hämeenkylän seurakunnassa siis JUKKA NEVALA ja Vantaankosken seurakunnassa HANNU PÖNTINEN. Molemmat toivovat seurakunnalta aktiivisuutta vaalien suhteen.

 ”Nyt on mahdollisuus vaikuttaa”, toteaa Pöntinen. ”Ei tarvitse vain päivitellä asioiden tilaa vaan voi asettua ehdolle ja toimia itse.”

”Seurakuntaneuvosto on vahva vaikuttajan paikka”, sanoo Nevala. ”Haluamme yhä enemmän ihmisiä mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.”

 Seurakuntaneuvostoon toivotaan aktiivisia, kuuntelevia ja keskustelevia ihmisiä mahdollisimman erilaisista taustoista. ”Ei ole tarkoituskaan olla tasapäinen seurakuntaneuvosto”, Pöntinen huomauttaa. ”Kyllä me olemme asioista eri mieltä. Sitten me keskustelemme.”

 Neuvostoon halutaan myös eri-ikäisiä ihmisiä. Nuorilla on omat ehdokaslistansa, ja seurakuntavaaleissa saakin äänestää jo 16-vuotiaana. Ehdokkaan tulee silti olla 18-vuotias viimeistään vaalipäivänä.

 Kirkkoherrat peräänkuuluttavat aktiivisuutta ja innovatiivisuutta. Ajat muuttuvat ja kirkkokin muuttuu. Se, mihin suuntaan kuljetaan, on pitkälti kiinni seurakuntaneuvoston päätöksistä.

VAIKKA kirkkoherrojen kommentit ovat monilta osin hyvin yhteneväisiä, tunnetaan Vantaankosken seurakunta aavistuksen vapaamielisemmästä toiminnasta. Seurakunta on esimerkiksi tehnyt päätöksen siitä, että kirkon tiloja voidaan vuokrata samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen.

 ”Seurakuntaneuvosto on halunnut antaa tätä kautta signaalin samaa sukupuolta oleville pareille, että kirkko on heidän kanssaan ja tukee heitä”, Hannu Pöntinen kertoo.

 Kirkkolaki kieltää yhä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siihen aiheesta muuten vähäsanainen Jukka Nevalakin v toaa. ”Odotamme kirkolliskokouksen päätöstä asiasta.”

 Pöntinen taas sanoo suoraan toivovansa, että vihkiminen voisi pian olla laillista ja mahdollista myös kirkossa.

MOLEMMAT kirkkoherrat soisivat, että yhä useampi löytäisi tiensä seurakunnan toimintaan, että kirkko olisi osana arkea, ihmisten lähellä. Seurakunnat tekevät myös paljon yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, partiolaisista marttoihin ja yhä edelleen Vantaan kaupunkiin.

 Jukka Nevala kertoo, että Hämeenkylän seurakunnassa yksi haasteista on muuttoliike. Hän haluaisi auttaa ihmisiä löytämään oman paikkansa ja tuntemaan alueen kotiseudukseen. Myyrmäen uuden keskustan kehittyessä Hannu Pöntinen pohtii, miten seurakunta voi näkyä kaupunkikuvassa, kun itse kirkkorakennus on ”kaukana Louhelassa”. Tosin vielä kauempana se on Kivistöstä, jossa kirkko on kipeästi peruskorjauksen ja lisärakentamisen tarpeessa. Tilaratkaisut ovat iso osa seurakuntien taloudellista haastetta.

JUMALAA kumpikaan ei mainitse kertaakaan. Usko on kuitenkin ulottuvuus, joka näkyy seurakuntaneuvoston toiminnassa. Poliittisesti korrektien ja yhteisöllisyyteen kannustavien kommenttien takana piilee kysymyksiä, joihin toiset vastaavat konservatiivisemmin kuin toiset. Seurakuntaneuvosto osallistuu sellaisten päätösten tekemiseen, joissa punnitaan tasa-arvoa, turvapaikanhakijoiden kohtelua, kirkon yhteiskuntavastuuta ja naisten asemaa. Seurakuntaneuvosto tekee nekin päätökset, joissa saatetaan kanavoida varoja sellaisille lähetysjärjestöille, jotka eivät hyväksy naisia papin tehtävään.

 Joten vaikka seurakuntien kasvot kenties ovat ulospäin yhtä lailla lempeästi hymyileviä, on niiden toiminnassa eroja. Jäsenmäärien laskusta huolimatta moni edelleen kuuluu kirkkoon ja sillä on vahva vaikutus keskivertokansalaisen arvomaailmaan. Ja kaiken takana seurakuntaneuvosto toteuttaa seurakuntalaisten tahtoa kirkkoherransa ohjaamalla tiellä.

SEURAKUNTA MÄÄRÄYTYY toistaiseksi vielä osoitteen tai äidinkielen perusteella, joten seurakuntavaalit ovat voimakas tapa vaikuttaa siihen, meneekö oma seurakunta sellaiseen suuntaan, jonka voi itse hyväksyä.

 Hannu Pöntinen muistuttaa silti, että seurakuntaneuvostossa toimiminen vaatii turnauskestävyyttä. Neljän vuoden toimintakausi on pitkä, eivätkä päätökset ole aina nopeita. Mutta kuten afrikkalaisessa sananlaskussa todetaan: ”Jos haluat mennä nopeasti, kulje yksin. Jos haluat mennä pitkälle, kulje yhdessä.”