LÄHIÖELÄMÄSTÄ ELÄVÄÄN KAUPUNKIIN

KUUMAN kesän jälkeen Myyrmäen syksy käynnistyy näyttävästi ja vauhdikkaasti. Kaupunginosa juhlii 50-vuotista taivaltaan ja sama juhlinta jatkuu myös Martinlaaksossa muutamia päiviä myöhemmin. Rajatorppakin tulee viidenkymmenen vuoden ikään hieman myöhemmin syksyllä.

Kuluneet vuosikymmenet ovat muokanneet alueelle jo omat tarinat, identiteetin, kanta-asukkaat, sielunmaiseman, tabut, sankarit ja urbaanit legendat. Ensimmäiset täällä lähiöissä syntyneet täyttävät tänä vuonna 50 vuotta. Enää ei voi puhua tänne muuttaneista, vaan täällä syntyneistä ihmisistä, joilla juuret ovat täällä.

Kun lähiörakentaminen aloitettiin, tuskin kukaan ajatteli millaisiksi nuo asuinalueet seuraavina vuosikymmeninä kehittyisivät. Vielä vähemmän pohdittiin alueelle syntyvää kulttuuria tai sosiaalisia verkostoja, tai sitä, miten ihmiset oppivat elämään monille aivan uudenlaisessa yhteisössä. Tuolloin kuitenkin alkoi tuo monin tavoin suomalaiseen yhteiskuntaan vaikuttanut lähiöasuminen.

LÄHIÖÖN oli rakennettu peruspalvelut, joten ne olivat omavaraisia eikä niistä tarvinnut lähteä kaupungin keskustaan. Elämä saattoi keskittyä lähiöasumiseen. Lähdettiin vain töihin, koska työpaikkoja lähiöt eivät kaikille asukkailleen tarjonneet. Myös nuoret kävivät opiskelemassa lähiön ulkopuolella, kun sopivaa opinahjoa ei paikallisesti löytynyt.

Lähiöön muuttaneet alkoivat irtautua juuriltaan, syntyi omaa paikallista toimintaa: yhdistyksiä, seuroja, kerhoja ja osastoja. Harrastettiin politiikkaa, liikuntaa ja kulttuuria sekä kasvatettiin lapsia.

LÄHIÖELÄMÄSTÄ SYNTYI uusi elämänmuoto, aluksi sinne kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden välimaastoon. Eivät kaikki kontaktit kotipuoleen kuitenkaan katkenneet. Kesäisin perheet matkustivat sukuloimaan maalle linja-autolla tai junalla, pitihän lapsille vielä näyttää mistä isä ja äiti olivat kotoisin. Aika moneen lähiötalouteen tuli vielä 70-luvun alussa joulukinkku maalta “kotoa” postipaketissa.

Ensimmäinen lähiönuorten sukupolvi kuitenkin irtautui vanhasta. Hyvin nopeasti syntyi oma lähiömaailma, jonka pohjalle rakentui “myrtsiläisyys” ja “martsarilaisuus”, Oli jengejä ja vahva omakuva, vimma etsiä ja luoda uutta.

LÄHIÖELÄMÄN KARUUS heijastuu monissa tarinoissa. Toisaalta niissä on rosoista rikkautta, joka on ollut vahva käyttövoima täällä syntyneelle kulttuurille. Luovuus ja yhteisöllisyys ovat edelleen paikallisen elämän perustana.

Lähiöelämä on kulkenut kohti kaupunkilaisuutta. Puoli vuosisataa on saanut Myyrmäen ja Martinlaakson kasvamaan lähes yhteen. Länsi-Vantaa muodostaa yhteisen talousalueen ja alueen kehittämistä tulee koko ajan tarkastella kokonaisuutena.

KULTTUURIN ja esittävän taiteen voima on täällä suuri. Onkin luonnollista, että Myyrmäen 50-vuotisjuhlinta kulminoituu viidennen kerran järjestettävään Taiteiden yöhön ”Why so Myrtsiin”.

Tapahtuma on vuosi vuodelta kasvanut ja tänä vuonna se on entistäkin suurempi ja monipuolisempi. Tapahtuma on tärkeä asukkaille, koska siellä on mukava nähdä, kuunnella ja katsella monipuolista ohjelmaa ja tavata tuttuja.

Toisaalta koko ajan tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi se, että tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden monille paikallisille kyvyille ja ryhmille julkiseen esiintymiseen. Voikin sanoa, että “Why so Myrtsi” on kavalkadi paikallisesta kulttuurista ja osoitus kaupunginosamme luovasta ja omaleimaisesta elämästä.

SE KERTOO myös sen, että täällä on elinvoimaa ja että täällä juhlitaan varmasti myös viidenkymmenen vuoden kuluttua Myrtsin 100-vuotisjuhlaa.

PS. Muistakaa myös Martsarin 50-vuotisjuhla!

 

arihymy