Sivuvirta

IVO:N projekti-insinööri RISTO SAVOLAINEN kertoo, että talon aulaan tulevasta taideteoksesta järjestettiin kilpailu, ja taiteilijat toimittivat pienoismallit IVO:lle. Ne laitettiin huoneeseen, jonne vain Savolaisella oli avain. Siellä hän sitten kierrätti valitsijaraatia.

Kilpailu ratkesi RAIMO UTRIAISEN hyväksi ja pienoismallit palautettiin taiteilijoille. Muut noutivat omansa hyvissä ajoin, mutta KAIN TAPPER antoi odotuttaa itseään. Sillä aikaa pienoismallien säilytyspaikassa oli alkanut remontti. Koska kukaan ei tiennyt, että vain Savolaisella oli avain huoneeseen, työmiehet olivat repineet oven auki ja ihmetelleet löytämäänsä. ”Täällä on joku helvetin häkkyrä”, raportoivat he työnjohtajalle, joka käski kärräämään pienoismallin kaatopaikalle.

Asiaa selviteltyään Savolainen joutui myöntämään Tapperille, että pienoismalli oli kadonnut. ”Miten tästä nyt selvitään?” hän tiedusteli taiteilijalta. Käynneillään työmaalla Tapper oli nähnyt sähköllä käyvän konetahkon. ”Myy se viidelläkymmenenellä markalla. Enempää en maksa”, Tapper totesi ykskantaan. Savolainen lupasi, vaikkei tiennyt kenen tahko oli. Asiaa selviteltyään Savolainen sai lopulta rakennustoimikunnalta luvan alihintaiseen kauppaan. Tarvittiin enää yksi puhelu. ”Koskas tulet tahkosi hakemaan?” Se oli Savolaiselle kaikkein mieleenpainuvin – ja kamalin – tapahtuma talon rakentamisen historiassa.