King´s Corner

MYYR YORKIN MICHELINIT VARIKOLLA

Rehtiä perusmättöä muistojen moottoritiellä.

 

Perus-burger. Perus-ranut. Perus.

 

 

Parempi kuin perus-wieninleike. Perus-sitruunaviipale. Perus+.

 

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmisin, joskus jopa perheen kanssa.

 

MICHELINIEN marraskuiset mielet valtaa kaipuu menneeseen aikaan. Se vie meidät virran äärelle, kuninkaan kulmille – King’s Corneriin. Olemme joskus käyneet täällä syömässä, mahdollisesti nuoruuden kaveriporukan pyöräretken aikana. Ohi ajaessamme olemme useasti pohtineet, että pitäisi käydä verestämässä muistoja. Nyt on hyvä hetki poikavuosien haikailulle.

Punainen puutalo on grillille omaleimainen paikka. Vaalea puusisustus luo kotoisaa pirttihenkeä ja miestenvessan ”Muilta henkilöiltä perimme 5 markan maksun” -kyltti palauttaa takaisin Wanhoihin Hyviin Aikoihin. Pöydillä on liinojen sijaan lasilevyt ja vessa on melko karu, mutta sisägrilliksi paikka on kohtalaisen siisti. Lauantai-ilta ei ole ruuhkainen, mutta emme jää missään kohtaa yksin, meidän lisäksemme ravintolassa käy muutama isompi raksamiesseurue.

RUOKALISTALLA on niin paljon tavaraa, että paikan helmet meinaavat jäädä huomaamatta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy pizzoihin ja kebabeihin, jotka taas kerran sivuutetaan sillä toteamuksella, että niitä saa muualtakin. Lisäksi löytyy Aitoa Grilliruokaa, eli makkaraperunoita, hampurilaisia, porilaisia ja lihapiirakoita. Antero lankeaa grilliburgerin houkutukseen ja ottaa King’s Burger -aterian. Sakari on saanut vihiä, että paikan leikkeet kannattaa testata, joten hän ottaa Sveitsinleikkeen ranskalaisilla. Listalle jää vielä pihvejä, pastoja, kanaruokia, sa- laatteja ja hieman harvinaisempia hot wingsejä.

RUOAT tulevat nopeasti. Annokset ovat sopivan isoja, mutta eivät liian runsaita. Koska ruokalistalla ei mainita mitä burgereissa on, Antero kokee ananasyllätyksen. Burgerissa on tuhdisti majoneesia, mikä tekee siitä mukavan mehevän ja ananaksen kanssa makean. Noin muuten bursa henkii perinteistä grilliburgerin ideaa: ei mitään artesaanikamaa, muttei toisaalta tehotuotantoakaan. Ananaskin on lopulta ilahduttava käänne.

Sakarin suorittamassa sivuhaukussa burgerista tuntuu puuttuvan viimeinen silaus rakkautta sekä grillin tuomaa rapeutta ja rosoa. Pitkälle pääsisi vaihtamalla pussisämpylän kunnolla käristettyyn paahtoleipään.

SAKARILLA on ollut viime aikoina huonoja kokemuksia wieninleikkeistä (kuivia ja mauttomia korppuja), joten hän turavautuu kinkulla ja juustolla täytettyyn sveitsinleikkeeseen. Pelko kuivuudesta on kuitenkin turha, sillä panerointi on rapea, mutta itse leike mehukas. Sitruuna ja tuplana tilattu maustevoi tekevät annoksesta entistä paremman. Pizzeria-tyyliin leike on täytetty halvalla pizzakinkulla ja -juustolla. Pizzassa halvemmat ainekset menettelevät, mutta leikkeessä jauhoinen kinkku ja valju juusto eivät toimi. Leikkeestä jää kuitenkin kaiken kaikkiaan posi- tiivinen fiilis, niin kuin mukisematta toteutetusta maustevoin lisätilauksestakin.

Ranskalaiset ovat perinteisiä poimumallisia. Ne eivät ole äärimmäisen rapeita, mutta silti kunnolla paahdettuja ja maukkaita. Lisäksi niihin on laitettu reilusti mausteita.

ON HIENOA, että vanhojen aikojen paikka on vielä olemassa ja sille riittää asiakaskuntaa. Py- hiinvaellusmatkamme muistojen hengessä kannatti, mutta on silti vaikea perustella toistamiseen matkaa tänne asti. Ohiajajille, kosken ihmettelijöille ja ”kuntoilijoille” se kuitenkin toimii oivana pysähdyspaikkana.