Myyr Yorkin Michelinit yössä

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmin, joskus jopa perheen kanssa.

ON PERJANTAI-ILTA. Sakari ja Antero ovat jalkautuneet Myyrmäen iltaan tutkimaan yösyötävän tarjontaa. Vatsa on tyhjä, mutta mieli korkealla, sillä viimeisimmätkin ravintolakeittiöt sulkeutuvat kymmeneltä, minkä jälkeen yökiitäjä saa syödä grilliruokaa. Tänä iltana perinteet ovat kunniassa: haussa ovat porilaiset, makkaraperunat ja hampparit. Pizza ja kebab jäävät toiseen kertaan.

ENSITÖIKSEMME hurautamme junalla Martinlaaksoon, jonka asemalta löytyy Nino’s Food -ravintola. Lista on kebab-painotteinen, mutta grillimäinen ulkoasu ja tarjotut hampurilaiset houkuttelevat sisälle. Valitettavasti hampurilaisliha on lopussa eikä muita grillituotteita ole listalla, joten matka jatkuu tyhjin vatsoin. Hymy ei silti hyydy.

 Seuraavaksi on vuorossa Malminkartanon aseman eteläpuolella tönöttävä Kartanon grilli. Listalla on tarjolla kattavasti grillikioskin antimia sekä aasialaisia wokkeja. Otamme pekonihampurilaisen ja kerroshampurilaisen ja jäämme sisätilaan syömään. Ulkopuolella ei virallisia istumapaikkoja olisikaan. Pihvit ja sämpylät on paistettu erinomaisesti. Erityismaininnan saa pekoni, joka tirisee mukavasti. Kastiketta on sopivasti eli paljon, mutta se ei ole erityisen hyvää ja pihvit ovat heikkolaatuisia. Sipulia on runsaasti, mikä tekee burgereista sopivan äksyjä. Kokonaisuudessaan fiilis jää silti tasolle ok miinus. Toisen burgerin pelasti pekoni, toisen ei mikään.

JATKAMME matkaamme Myyrmäkeen uudelle tuttavuudelle, eli Isomyyrin torilla sijaitsevalle Myyrmäen Grillille. Se on aito grillivaunu, eli juuri sitä, mitä haetaan. Grillin pitäisi aueta kello 21 ja olemme paikalla klo 22, mutta luukku on kiinni. Alamme etsiä korvaavia paikkoja Myyrmannin edustalta Paalutorilta, mutta sielläkään ei natsaa. Asemalla oleva Mike’s Diner houkuttelisi, mutta olemme päättäneet jättää sen omaan arvosteluunsa.

 Kiukkuisena lähdemme kävelemään kohti pääkohdettamme, Ullan Grilliä.

 Matkalta löydämme kuitenkin kukkakaupasta kebabbilaksi muutetun Salama Pizzan Vaskivuorentien varrelta. Koska grillitarjonta on ollut surkeanlaista, päätämme koukata sinne tarkistamaan tilanteen. Sisätilat ovat tilavat ja vessakin löytyy, mutta tämä paikka on auki vain puoleenyöhön saakka. Listalta löytyy kuin löytyykin burgereita, joten tilaamme juustohampurilaiset ja jäämme odottamaan. Kuulemme epäilyttävän mikron kilahduksen, mutta tehty mikä tehty. Saamme eteemme hyvännäköiset ja -kokoiset burgerit. Täytteitä on paljon ja kastike on hyvää, mutta burgereissa on isoja, keskinäisiä laatuvaihteluita. Toisessa burgerissa pihvi on hyvää ja leipä on paistettu rapeaksi. Toinen on haalea ja leipä lötköä kuin suoraan pussista otettuna. Huonommassa burgerissa pihvikin on kuraa, vaikka kokoa riittääkin. Lievätkö kaupan valmisburgereita vai mitä, mutta paha maku jää suuhun.

SEURAAVAKSI suuntaamme kohti Ullan Grilliä eli UG:ta, joka on tuttu niin meille kuin monille muillekin. Odotamme illan kohokohtaa vatsa täynnä, mutta vesi vielä kielellä. Vaikka UG onkin muuttanut sisätiloihin, grillissä on edelleen perinteistä hohtoa. Nykyinen, niin sanottu uusi omistajakin on pitänyt grilliä helposti yli kymmenen vuotta. Lisäksi täältä saa ruuan kaverina reilusti maitoa, kuten kunnon grillillä kuuluukin. Tilaamme perinteiset herkut: porilaisen ja makkaraperunat. Koska vatsa on jo täynnä, syömme molemmat yhdessä. Valitettavasti kohokohta lässähtää. Porilainen on hyvin paistettu, mutta muuten vähän juosten tehty. Tilpehöörissä on säästelty ja muutenkin porilaisesta jää liukuhihatuotemainen tuntu. Sama koskee makkaraperunoita. Sekä ranskalaiset että makkaranpalat on kunnolla uppopaistettu, mikä on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Muut perusasiat on kuitenkin unohdettu: makkaraperunoiden kuuluu toimia siten, että haarukan voi upottaa lautaselle vaikka silmät kiinni ja silti siihen tarttuu mukaan joka lajia – ranskalaisia, makkaraa sekä lisukkeita. Nyt makkarat on jätetty liian isoiksi, joten niitä pitää pyydystää erikseen tai pilkkoa etukäteen. Sinappia ja ketsuppia on töräytelty keot sinne tänne, samoin majoneesia, joten niitäkään ei tule mukaan automaattisesti. Lopputuloksena annosta on vaikea syödä. Jos syö laiskasti, saa lähinnä pelkkiä maustamattomia ranskalaisia. Lisäksi sinappi oli kamalaa ja perinteisen pahvikorin sijasta makkaraperunat tulivat kertakäyttölautasella.

VUOROKAUSI on jo vaihtunut, kun teemme uuden lähestymisen Myyrmäen Grillille. Edelleen sama tilanne, kiinni on ja ehkä pysyykin. Urbaanin legendan mukaan grilli on auki aamuöisin, mutta sitä emme jää odottamaan.

 Grilliruokien kohtalo mietityttää. Osuiko meille vain huono ilta vai oliko liian vähän promilleja veressä? Oli mukavaa sahailla junalla edestakaisin ja vatsa tuli enemmän kuin täyteen, mutta ruuan taso ei päätä huimannut. Toki grillit grilleinä ja gurmee gurmeena, mutta yksikään paikka ei saanut Del Monte -miehen hyväksyvää nyökkäystä. Hyvältä grilliltä saa tänänkin päivänä hyvää grilliruokaa. Siihen ei nyt ylletty. Jopa legendaarinen UG jätti reilusti parantamisen varaa.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Mike’s Diner jonain päivänä palauttamaan Michelinien uskon Myyrmäen grillien maukkauteen.

Michelinit:

Kartanon Grilli, Malminkartano: 2

Salama Pizza, Myyrmäki: 1,5 

Ullan Grilli, Louhela: 2,5