SILLBÖLEN KAIVOKSET NYT

KAIVOKSELA, jonka alueella Sillbölen eli Silvolan kaivos sijaitsee, on tällä hetkellä suuren rakennusbuumin kourissa. Aivan Hämeenlinnan väylän tuntumaan, niin sanotulle Sarlinin tontille, syntyy suuri uusi asuinkerrostaloalue ja rakenteilla on myös päiväkodin laajennus.

1960-luvulla rakennettu lähiö on saanut nimensä juuri alueen länsireunan metsäisellä selänteellä sijainneesta rautakaivoksesta. Nimi Kaivoksela juontuu ruotsin Gruvstasta, tarkemmin Juslinien kantatilasta Grufva gård. Itse historiallinen kaivos sijaitsee taajaman länsipuolella aivan Kaivokselan ala-asteen ja urheilukentän tuntumassa.

KAIVOS OSANA LÄHIÖTÄ huomioitiin jo vuonna 1960, jolloin professori OLLI KIVINEN suunnitteli alueen rakennuskaavan. Kaivosalue oli tuolloin merkitty luonnonsuojelualueeksi ja kaavan selitysosassa esitettiin kaivosten asianmukaista aitaamista. Tästä asti se on myös ollut asukkaiden virkistyskäytössä puistomaisena ulkoilualueena ja se on suojeltu muinaisjäänne.


Vantaan kaupunki kunnosti kaivosalueen 1970-luvun puolivälissä, jolloin rakennettiin nykyiset paaluaidat ja opastaulut sekä kuilujen ympärille polkuja. Tätä ennen syviä ja suurelta osin veden täyttämiä kaivoskuiluja olivat ympäröineet vain ohuet piikkilanka-aidat. Paaluaidat ovat yhä olemassa, mutta muuten alue on vähitellen rapistunut, ja itse kaivoskuilut ovat vielä samassa tilassa kuin ne ovat olleet viimeiset sata vuotta, vain pusikoituminen ja muu kasvusto on ajansaatossa vallannut myös kuilut.

NYKYISIN alueella on nähtävissä 12 aidatun, veden täyttämän kaivoskuilun sekä muutaman pienemmän louhoksen muodostama yhtenäinen alue. Varsinaisia kaivoskuiluja alueella on ollut kaikkiaan 15, mutta osa niistä täytettiin jo kaivosten ollessa vielä käytössä. Näkyvillä on myös kaivostoiminnan sivutuotteena syntyneitä hylkykivi- eli varppikasoja. Muut kaivostoimintaan liittyvät rakenteet, kuten työvälineet, varastotilat sekä kuilujen puurakenteet, ovat ajan saatossa lahonneet ja kadonneet näkyvistä.

Kaivos, kaupunki ja matkailu

VUONNA 2018 tehdyssä Museoviraston inventoinnissa mainitaan Sillbölen kaivosalueen olevan ”puistomainen ja hyvä tutustumiskohde kaivoshistoriasta kiinnostuneille”. Tältä ei ehkä heti tunnu, kun alueella tänään poikkeaa. Tilanteen tietää hyvin myös Vantaan kaupunginmuseon arkeologi ANDREAS KOIVISTO.


”Vantaan tyyppinen kaupunki tarvitsee myös tällaisia 1700-luvun historiakerrostuman kohteita. Tärkeitä nämä ovat myös kaupunginosan omalle identiteetille ja erityisesti silloin, kun puhutaan varsin nuorista lähiöistä. Identiteetti ja menneisyys ovat myös asioita, joita uudet asukkaat arvostavat”, Koivisto korostaa.

Hän on murheellinen siitä, että suunnitelmia alueen varsinaiseen ehostamiseen ei ole olemassa. Vaatimaton kyltti opastaa kaivosalueelle, mutta muuta viestiä alueen olemassaolosta ei juuri ole.

”Monet paikalliset ulkoilevat alueella, sehän on sinällään vehreä ja viehkeä ulkoilualue ja monet tietävät, että alueella on ollut kaivostoimintaa. Ihan vieras, paikalle osunut satunnainen kävijä, ei kuitenkaan voi tyydyttää uteliaisuuttaan, sillä siellä on hankalaa löytää minkäänlaisia opas- tai infotauluja”, hän murehtii


SillboleSillbole-1

 

 

 

TÄMÄ ASIA olisi Koiviston mielestä kuitenkin ratkaistavissa nykytekniikalla varsin helposti.                 ”QR-koodin käytöllä saataisiin lisätietoa kiinnostuneille vierailijoille. Niitä olisi mahdollisuus sijoittaa paaluaitauksiin ja näin kiinnostuneet saisivat näppärästi tietoa kaivoksista ja niiden menneisyydestä omalla kännykällään. Tämä edellyttäisi vain informaation tuottamista ja koodilaattojen tekoa ja paikoilleen sijoittelua.”

Andreas Koivisto toivoo myös, että kaivoksen polut kunnostettaisiin niin, että muodostuisi selkeä reitistö, jota pitkin esimerkiksi koululaisryhmät ja muut tutustujat voisivat helposti tutustua alueeseen.


PAIKALLISESTA KIINNOSTUKSESTA kertoo Koiviston mukaan se, että Kaupunginmuseon ja Vantaa-Seuran järjestämälläalueen ”historiakävelyllä” oli yli sata osanottajaa.

”Menneisyys siis kiinnostaa ja mekin suunnittelemme Kaivokselan alueelle nyt syksyksi toista tällaista opastettua historiakävelyä, voisi sanoa, että yleisön pynnöstä”, hän naurahtaa.

”Tärkeää on, että Sillböle ei katoa muistista ja että sitä pidetään esillä niin Vantaalla kuin valtakunnallisesti. Se on niin tärkeä historiallinen kohde, että toivottavasti, vaikka pieninkin askelin, paikasta tulisi laajemmin tutustumis- ja vierailukohde. Potentiaalia paikassa on”, Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto korostaa.

Kaivosten kunnostaminen oikeaksi turistikohteeksi olisi kuitenkin kallis projekti. Ehkä haavekuva, joka ei toteudu koskaan.

SILLBÖLEN KAIVOKSET sijaitsevat yksityisellä, Juslinien perheen omistamalla maalla. Muinaismuistoalueen omistaminen on haasteellista, tämän tietää myös MARIT JUSLIN.

”Tällaisen alueen kunnossapito aiheuttaa aina kustannuksia. Sellaiseen ei tavallisella veronmaksajalla ole varaa. Jotain pientä paikallisesti on tehty ja esimerkiksi Kaarelan VPK on vapaaehtoistyönä puhdistanut ja siistinyt kaivoskuiluja”, kertoo Juslin.

Hänen mukaansa kaupungin puolelta kaivosten tulevaisuudesta ei ole keskusteltu aikoihin ja alueella onkin eletty hiljaiseloa. Alue oli pitkään vuokrattuna kaupungille yhden markan muodollista vuosivuokraa vastaan. Tästä vuokrasopimuksesta luovuttiin kuitenkin vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen kaupunki on vastannut lähinnä alueen siisteydestä ja roskien siivouksesta.


”Alueen kehittäminen matkailukohteeksi olisi miljoonainvestointi ja siihen tarvittaisiin merkittäviä rahoittajia”, Marit Juslin pohtii. Jo pelkästään kaivoskuilujen vedenpoisto pumppaamalla ja ruoppaamalla maksaisi maltaita. Vaikka paikallisen uimapaikan Vetokankaan vedenpumppausta ja ruoppausta ei voi verrata kaivoskuilujen puhdistamiseen, niin tuokin projekti maksoi tietojen mukaan yli 1,5 miljoonaa euroa.


”Kyllä nuo suuria summia on”, Juslin huokaisee.


ALUEEN KUNNOSSAPITO ja siisteys ovat Marit Juslininkin mielestä tärkeä asia.

”Kysymys on kuitenkin merkittävästä historiallisesta muistosta ja on ihan luontevaa, että paikalliset ihmiset käyvät alueella ulkoilemassa ja viihtymässä”, hän toteaa.

Marit Juslin uskoo myös, että kaivoksen historiallista kertomusta voisi tuoda paremmin esiin. Hän pohtiikin Andreas Koiviston ajatuksia alueen kehittämisestä ja pitää niitä järkevinä ja kustannuksiltaan maltillisina.

”Ajatus vaikkapa tuosta QR-koodista voisi olla mielenkiintoinen. Normaalit infotaulut töhritään niin helposti ja olisi mielenkiintoista nähdä miten noiden koodiruutujen kävisi”, Marit Juslin naurahtaa.

KAUPUNGIN MATKAILUMARKKINOINNISSA aluetta ei ole varsinaisesti hyödynnetty. Vantaan elinkeinopäällikkö KIMMO VILJAMAA toteaakin, että kun alue on yksityisessä omistuksessa, on alueen kehittäminen kiinni myös maanomistajan intressistä.

“Tällä hetkellä on sellainen standby-tilanne. Itse alueella ei ole tehty mitään ja ainoastaan kaivokseen liittyvää historia- ja ta-
rinaperinnettä on koottu Kaupunginmuseon toimesta. Näitä tarinoita ovat jotkut paikalliset toimijat, kuten esimerkiksi Vanhan Viila-
tehtaan Kuninkaan Lohet -ravintola, käyttäneet hyväkseen omassa markkinoinnissaan”, kertoo Viljamaa.


Sillbölen tulevaisuus matkailukohteena siis vielä odotuttaa itseään. Elinkeinojohtaja Viljamaa näkee kuitenkin paikassa matkailulliset mahdollisuudet.

“Paikallisesti alueen virkistyskäyttö on tärkeää ja onhan se täysin mahdollista, että löytyy sopivat toimijat, joilla on taloudelliset resurssit ja visio. Kyllä kaupunki tässä koko ajan kuulolla on, ja jos ajatuksia Sillbölen matkailullisesta kehittämisestä syntyy, niin kaikkiin esityksiin suhtaudutaan avoiminmielin”, elinkeinojohtaja Viljamaa lupaa.

 Sillbole-2