HYDROMANIA KANNUSTAA KOKEILEMAAN

UPPOAAKO?

Moni vantaalainen ei välttämättä koskaan ole kuullut Hydromaniasta. Hurjalta kuulostava nimi ei ole tauti vaan sukellusseura. Maanantaisin ja torstaisin seuran edustajat harrastavat Myyrmäen uimahallissa uppopalloa. Hydromania pelaa ykkösdivisioonassa ja puolustaa viime keväistä mestaruuttaan.

 

Hydromania

 

UPPOPALLOA pelataan syvissä hyppyaltaissa pääosin pinnan alla. Pelaajat nousevat välillä pinnalle hengittämään ja käyvät myös vaihdossa, mutta kylläisellä suolavedellä täytetty pallo pidetään koko pelin ajan pinnan alla.

Vedessä on kerrallaan kaksitoista pelaajaa, kuusi molemmista joukkueista. Toiset kuusi per joukkue istuvat penkillä vaihtomiehinä.

”Altaalla olevat kuusi pelaajaa jakaantuvat pelipaikkojen mukaan pareittain – kaksi maalivahtia, kaksi puolustajaa ja kaksi hyökkääjää. Pareista toinen hengittelee pinnassa, kun toinen tekee hommia pohjassa. Tämä on perussapluuna”, pelaajavalmentaja MARKUS KALLAVA kertoo.

Palloa pelataan pohjassa oleviin koreihin. Kori on useimmiten ruuvattu pohjaan kiinni. Pallon pelaaminen koriin on aina yhden pisteen arvoinen. Korirengas on vain hieman pienempi kuin koripallossa, mutta pal-
lo on jopa käsipalloa pienempi, tosin paljon painavampi.


”Lähes kaikki otteet ovat sallittuja. Päätä ei saa pelata turvallisuussyistä. Sukellusvälineisiin, räpylöihin, maskiin ja uimahousuihin, ei saa tarttua. Muuten saa pallollista ottaa kiinni miten parhaaksi näkee. Pallo pitää aina olla jommallakummalla, kun otetaan kontaktia”, Kallava jatkaa. 

VARUSTEINA ovat uimahousut, maski, snorkkeli ja räpylät sekä uimalakki, samanlainen kuin vesipallossa käytettävä, joka suojaa korvia osumilta. Uimahousut ja lakki ovat joukkueen värin mukaan valkoiset ja vastapuolella siniset tai mustat. ”Nykyään käytetään aika paljon myös paitoja. Punainen on tuomarin väri”, Kallava opastaa.

Joukkuepeleissä tarvitaan aina yhteispeliä puolustettaessa ja hyökätessä. 

”Palloa syötetään työntöliikkeellä. Yleensä syötöt eivät ole kovin pitkiä, noin metrin tai puolentoista mittaisia”. 

Vaihtaminen tapahtuu niin, että pelaajan pitää olla kokonaan veden pinnan yläpuolella ennen kuin seuraava saa hypätä.

”Pintauintia tulee aika paljon, varsinkin pidemmissä altaissa. Täytyy pystyä ottamaan happea ennen seuraavaa sukellusta.”

PALLONHALLINTA annetaan vastustajalle, mikäli joukkue pelaa palloa pinnan yläpuolella.

”Lajitermi on vapaapallo. Joukkue, jota on rikottu, saa aloittaa pelin pallon kanssa uudestaan tuomarin vihellyksestä.”

Rangaistuksia on kahden minuutin pelaajakohtaiset rangaistukset ja rangaistuspallo, rankkari. Rangaistuksia tulee useimmiten pallottoman pelaamisesta tai varusteisiin tarttumisesta.


”Tällöin pelataan yksi vastaan yksi 45 minuutin sekunnin ajan. Kummatkin saavat käydä pinnalla. Jos puolustaja nousee pintaan, pohjaan jää tyhjä kori. Puolustavat pelaajat yrittävät saada pallon pois, koska moni ei pysty 45 sekuntia puolustamaan pinnan alla. Palloa ei saa jahdata, vain kosketusetäisyydellä korista palloa saa yrittää ottaa pois”, Markus Kallava selventää.


Neljän metrin syvyydessä sukeltamiseen ja vedenpaineeseen kuulemma tottuu nopeasti. Kannattaa mennä itse kokeilemaan,onko asia näin.