Michelinit Limonessa

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmisin, joskus jopa perheen kanssa.

MICHELINIEN korviin on kantautunut supinaa suurelta työmaalta. Siellä on Limone, tuo pitkään Kivistön keskustan ainoana ruokapaikkana tunnettu trattoria. Odotuksissa siintää fiinihkö, tilava italialainen ravintola, valkoiset pöytäliinat ja pieni jännitys siitä, onko ravintolassa tilaa kahdelle pienelle Michelinille, jotka eivät ole tehneet pöytävarausta.

TODELLISUUS on kuitenkin toisenlainen. Ravintola on oletuksiamme pienempi ja sisustettu niin, että tuntuu kuin astuisi sisään italialaisen ravintolan lavasteisiin. Lounasravintolatyylinen, metallinen raastesalaattikärry ei ainakaan nosta ravintolan tasoa. Paikka on kuitenkin siisti ja mukava, ja tunnemme olomme tervetulleiksi.

 Ruokalista onneksi henkii italialaisuutta. Vaihtoehtoja ei ole liikaa, joten omat suosikit saa haarukoitua nopeasti. Sakari tilaa alkudrinkiksi mojiton, joka on maistuva. Antero valitsee tummaa olutta ja harmittelee italialaisten käsityöoluiden puutetta juomalistalla.

OTAMME ALKUPALAKSI Crema di pomodoron ja Bruschetta della casan. Salaattipöytä kuuluu pakettiin, mutta raasteet ja pipanat eivät vakuuta. Koko päivän esillä olevat tuoretuotteet tuntuvat lisäpalvelulta, jota kukaan ei oikeastaan edes kaipaa.

 Alkuruokien koot ovat Michelinien mieleen, eli isoja. Varsinkin puulautasella toimitettava bruschetta on pienen pizzan kokoinen. Sen päällä on täytettä ja tilpehööriä niin että yli tursuaa. Myös tomaattikeitto on tavallista runsaampi. Myrskyisenä syysiltana lämmin ja vahva to- maattikeitto saa sisuskalut hyrräämään.

PÄÄRUUAKSI otamme Sorisso-pizzan (salamia, paprikaa, tomaattia, munakoisoa, mozzarellaa) sekä Spaghetti Matricianan (pekonia, chiliä, punasipulia, valkosipulia, tomaattikastiketta). Pizza tuntuu hyvältä suussa. Jo pelkkä pohja, kastike ja juusto tekevät pizzasta täyteläisen ja rapean. Jokainen täyte tuo mukaan oman vivahteensa. Ainoa miinus on tuore tomaatti, joka on suomalaisittain halju eikä mehevän italialainen.

 Pasta on ihan hyvää, muttei herätä suuria intohimoja. Pekoni maistuu sopivasti, ja muut raaka-aineet komppaavat sitä. Mukavan makea punasipuli on annoksen erikoisuus.

ANTERO juo jälkiruoaksi loput oluestaan. Sakari tilaa vielä tiramisun, vaikka vatsa on jo täynnä. Uppoaa sekin.

 Ravintolassa on muutamia muita asiakkaita, mutta ei todellakaan tungokseen saakka, edes näin viikonloppuiltana. Joku käy noutamassa pizzat mukaansa. Palvelu on koko ajan erinomaista. Tarjoilija on ystävällinen ja annokset valmistuvat nopeasti. Syömisen aikana meistä pidetään sopivasti huolta, mutta ei olla jatkuvasti tenttaamassa, onko kaikki hyvin. Tästä voisi moni ravintola ottaa oppia.

ENNAKKOTIETOJEN perusteella olimme tulossa vähän fiimpään paikkaan, mutta saavuimmekin paikalliseen olohuoneeseen. Ruoka on helppoa ja konstailematonta. Bruschettaa lukuun ottamatta mikään ei räjäytä tajuntaa, mutta todennäköisesti listalta voisi ottaa minkä tahansa annoksen ja saisi tasaisen hyvää laatua. Illasta jää hyvä mieli, ja se on asia, jota kortteliravintolalta sopii odottaa.

Michelinit:

Ruoka:3,5

Palvelu:4

Viihtyisyys:3,5