Mistäs muutit, Myyr York?

PARINSADAN metrin päässä meidän talostamme oli kauppa. Se oli pieni ja ahdas. Vihreänharmaat lattiakaakelit. Yksi kassa oven vieressä. Jääkaapin surina. Kuvittele sellainen harvinainen syrjäseudun kyläkauppa, jossa tulee olo kuin olisi kävellyt ajassa taaksepäin. Olisiko ollut Sale?

 En muista mikä kesä se oli. Sen sijaan muistan toivottavasti aina jäätelön. Jos nyt en väärin muista, tuutin paperiin oli painettu luistelevan leijonan kuva. Sellainen, jonka harja oli tyylitelty liekiksi, tulkiten taidokkaasti tuutin keskellä piilevää suolaisenmakeaa kinuskikastiketta, joka lämpimänä kesäpäivänä sekoittui ympäröivään jäätelöön. Se oli paras jäätelö. Ainakin sinä kesänä. Nyt kaupan tilalla on ollut jo parisenkymmentä vuotta keittiökalusteliike, jossa olen käynyt vain kerran, ja silloinkin sademetsien hakkuista huolestuneena yläasteikäisenä valittamassa mahonkikalusteista.

 Myyrmäki oli normaalini. Metsiä, autoteitä, kerrostaloja ja kaksi juna-asemaa. Puliukkoja. Tenniskenttiä. Lentiskenttiä. Koriskenttiä. Puliukkoja. Viherpuiston apinakeinu. Toteemin vieressä kesäisin suihkuava suihkulähde. Myöhemmin myös Myyrmanni.

 Olin aina ollut täällä ja täällä oli aina oltu. Ja onhan täällä.

JO NOIN KAHDEKSANTUHATTA VUOTTA SITTEN, kun merenpinta oli vielä edellisen jääkauden jäljiltä korkeammalla, Myyrmäen vehreiden jokien rannoilla kalastettiin lohia. Myyrmannilta Helsingin keskustaan olisi kulunut kanootilla meloen päivä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi ollut veden alla.

 Sittemmin vesi laski, ja väki luultavasti sen mukana. Rautakauden asutuksesta on vain muutamia jäänteitä.

 Tuhansia vuosia myöhemmin, 1700-luvulla, alueella alkoi uudenlainen rautakausi. Väkeä virtasi nykyisen Kaivokselan kaivoksiin louhimaan malmia kuningaskunnan tarpeisiin. Toiminta tyrehtyi lopullisesti vähän yli sata vuotta myöhemmin. Kaivokset jäivät.

 Viime vuosisadan alun Myyrmäki oli nykyiseen verrattuna väkiluvultaan vaatimaton. Kasvu oli hidasta. Kartanoita oli pari, metsurin torppia muutama lisää. Sosiaalisen elämän kuhisevat keskukset sijaitsivat muualla.

TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN teollinen maailma, ja Suomi sen mukana, muuttui. Jälleenrakentaminen asutti taas maaseutua. Sadattuhannet suomen sisäiset pakolaiset pääsivät asettumaan elämäänsä uusien rajojen tällä puolen. 1960-luvulla maaseutu alkoi autioitua.

 Työt muuttivat kaupunkeihin, ihmiset muuttivat niiden perässä ja kaupungit muuttivat ihmisiä. Modernin kaupunkielämän lupaus ei ollut pelkkä ahertaminen tehtaassa tai elämä pellossa, vaan pesukonepuhtaat lakanat ja säännöllinen työ. Vuosiloma ja vapaa-aikaa. Kaukaisuudessa siintävä eläke. Helppo ja mukava elämä. Arkista hyvinvointia.

 Moni tuli lupauksen perässä. Tarvittiin lisää tilaa.

 Viisikymmentäluvun nousukauden imussa liitäneellä kuusikymmentäluvulla rakennettiin urakalla. Rakennusliikkeet alkoivat ostaa vanhojen kartanoiden maita ja rakentaa kortteleita niiden pelloille. Keskelle metsää nousi asuinkeskuksia kuin sieniä. Niin nousi myös Myyrmäki kantarellivesitorneineen, kuusikymmentäluvun lopulla. Käytännössä kahden rakennusliikkeen, Puolimatkan ja Laaturakenne Oy:n rakentamana.

 Uuteen kaupunginosaan muutti yhtäkkiä väkeä joka puolelta Suomea. Etenkin savolaisia. Asunnot täyttyivät joskus nopeammin kuin talot kerkesivät valmistua. Samanlaista muuttoaaltoa ei olla sittemmin nähty.

 Seitsemänkymmentäluvulla Myyrmäen yhteiskoulussa (nyk. Vaskivuoren lukiossa) opiskelevat nuoret asuivat Myyrmäen lisäksi esimerkiksi Martinlaaksossa, Vantaanlaaksossa, Malminkartanossa ja Hämeenkylässä.

 Helsinkiin pääsi parissakymmenessä minuutissa. Abit maalasivat penkkarirekan lakanaan suurin kirjaimin Myyr York.

MYYR YORK ei ole nimenä hassumpi, vaikka China Town meiltä puuttuukin. Nyt noin 55 000 ihmisen suuralueelle on 2000-luvun alkupuolelta asti muutettu asumaan melkein kaikkialta maailmasta, paitsi ehkä Ahvenanmaalta. Eniten on muutettu toki Suomesta, etenkin pääkaupunkiseudulta ja laajemmin Uudeltamaalta. Myös alueen sisällä on muutettu paljon. Ulkomailta tänne päätyy noin neljäsosa kaikista uusista asukkaista. Niin päätyi isänikin, tosin Perniön ja Helsingin kautta koukaten joskus kahdeksankymmentäluvulla, jolloin kiinalaisia ravintoloita oli Helsingissä yksi – ja Myyrmäessä nolla. Rakkaus sai jäämään. Myöhemmin, onneksi, maahanmuuttajia tuli myös lisää. Kaikilla lähtöolosuhteet tosin eivät olleet yhtä hyvät.

SUOMEN ENSIMMÄISET Geneven sopimuksen turvin tulleet pakolaiset saapuivat Chilestä jo vuosia aiemmin, 1973, Yhdysvaltain tuella valtaan nousseen kenraali Augusto Pinochetin sotilasjuntan julmuuksien kynsistä. Näin Myyrmäen yhteiskoulu sai ensimmäiset ulkomaalaiset opiskelijansa. Vajaat viisikymmentä vuotta myöhemmin On hauska yhteensattuma että Myyrmäen asemaa koristaa chileläisen taiteilijapariskunnan koko itäisen julkisivun peittävä muraali.

 Sitten tulivat vietnamilaiset. Vuonna 1979 merten poikki lautoilla seilasi paremman elämän toivossa ihmisiä, jotka olivat niin maansa vainon, petollisten merten kuin merirosvojen armoilla. Osa päätyi Myyr Yorkiin ja perusti Liesigrillin, jonka “Mike” myöhemmin osti ja muutti Dinerikseen.

 Pakolaisuudesta puhuttaessa monet pitävät vuotta 2015 käänteentekevänä. Arabikevään toivo demokraattisesta vallankumouksesta oli jo ehtinyt sammua. Maailma tuntui ottavan taas askeleen kohti autoritarismia. Tiukennettua rajapolitiikkaa. Terrorismin pelkoa. Euroopassa seurattiin uutisia pakolaisaallosta. Suoranainen tulva oli tulossa.

 Tulva? Ehkä laine. Maailman mittakaavassa Suomeen saapuvien pakolaisten määrä on pieni, Myyr Yorkiin päätyvien vielä pienempi, mutta seuraa iankaikkista trendiä – viisaat ihmiset liikkuvat sinne, missä on paremmat olosuhteet hyvälle elämälle.

 Mediassa näkyvistä Länsi-Aasian (ts. Lähi-Idästä) sekä Pohjois-Afrikan maista saapui 2015 toki Myyr Yorkiin enemmän ihmisiä kuin aiempina kymmenenä vuotena keskimäärin – lähes kolminkertainen määrä. Kyseessä on kuitenkin vain jokunen prosentti kaikista samana vuonna ulkomailta saapuneista. Enemmän tuli esimerkiksi savolaisia.

 Nyt 2010-luvun lopulla Myyr York on pieni, mutta kasvava kansainvälinen metropolialue, jonne pääsee Pariisista kolmessa tunnissa, Lontoosta kahdessa, ja jossa puhutaan kaikkien suomen murteiden ja savon lisäksi englantia, hindiä, saamea, arabiaa, nepalia, ranskaa, somaliaa, daria, farsia, kiinaa, vietnamia, viroa, ja kymmeniä muita kieliä. Ja se on hyvä. C’est très bon.

ENSIMMÄISET paikalliset saapuivat tänne noin 8000 vuotta sitten suopeiden vesien äärelle ja lähtivät paremman elämän perässä, kun vesi alkoi laskea. Ihmisten mukana meni myös ihmisten maailma. Jäljelle jäivät vain ruukut. Ylikulutukseen perustuva teollinen maailma, jossa nyt elämme, jättää jälkeensä jotain aivan muuta.

KUN vesi taas alkaa nousta, toivon että Myyr York on kaupunki, jonka mahdollisimman moni kokee omakseen. Kaupunki, jota tehdään paremmaksi yhdessä. Kaikille paikallisille, riippumatta siitä mistä he ovat tulleet. Kaupunki, jossa haasteet käännetään mahdollisuuksiksi ja erilaisuus sen suurimmaksi valtiksi. Kaupunki, jota ihaillaan, koska se osasi muuttaa, ei pois, vaan itseään.

 Ehkä tuhansien vuosien päästä veden alta paljastuvat taas muinaisen kaupungin jäänteet. Tutkijat löytävät runsaasti todisteita siitä, että paikalliset kaikilta puolilta maailmaa elivät sovussa ja voivat hyvin. Ja joku huolista vapaa lapsi syö kesäpäivänä unohtumattoman kinuskijäätelön.

Lähteet: Jukka Hako, Kampakeramiikasta kauppakeskukseen. Vantaa alueittain 2015. Vantaan kaupungin väestöennuste 2018.