KOTOssa on kehittämisen varaa - suunta hakusessa?

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmisin, joskus jopa perheen kanssa.

RAVINTOLA KOTO sijaitsee hieman syrjässä Michelinien normaalilta esiintymisalueelta. Sinne pitää erikseen lähteä, ja Michelinit ovatkin pyytäneet mukaansa perheenjäseniään.

 Sakarin ja Anteron makuun ravintola on aavistuksen pieni. Seurue mahtuu hyvin sisään, mutta syrjäisiä piilottelunurkkia tai lasten leikkipaikkaa ei ole. Sisustuksena toimivat suuret taulut, Bruce Leen kuvasta Michelinit antavat jättipeukun. Sen sijaan kiiltävä metalliseinä ja todennäköisesti pesuaineesta tahmea lattia vievät kodikkuutta.

RUOKALISTA on sopivan kokoinen ja varsin perinteinen. Listalla komeilee pihvejä, kalaa, burgereita sekä kasvisannoksia, muutama versio jokaista laatua. Lapsille on oma, lyhyt listansa, mutta jokaisen aikuisten annoksen saa puolitettuna. Alle kolmevuotiaat naperot syövät ilmaiseksi.

 Viinilista on melkein yhtä pitkä kuin ruokalista, ja pöytään eksyykin pullo punaviiniä.

SAKARILLA ON NÄLKÄ. Hän lähtee liikkeelle vegeminiburgerilla. Sakarin burgeri on alkupalaksi edullinen, mutta yksittäinkin kohtuullisen kokoinen ja hyvänmakuinen. ”Pihvi” on paksu ja mausteinen, mutta leipiä ei ole paistettu tarpeeksi. Pääruoaksi Sakari valitsee Kolmen Helmen simpukoiden kuninkaan: lehtipihvin. Se on valmistettu juuri Michelinien makuun: muhkea pihvi on hakattu todella ohueksi ja päällä on iso nappi maustevoita. Mausteet eivät ole täysin tasapainossa. Sakarin suuhun voissa maistuu tilli, mikä ei sovi miehen makupalettiin. Ranskalaiset saavat erityismaininnan rapeudesta.

ANTERO tilaa suoraan pääruoaksi Maalaiskana & Peltolan Blue -annoksen. Hän ei normaalisti syö sinihomejuustoa, mutta annoksen perunagratiini voittaa miehen puolelleen. Kana sulaa suussa ja kastike sopii siihen mukavasti, mutta himoittu perunagratiini ei vakuuta: sen pitäisi olla kiinteämpää ja rasvaisempaa. Kyljessä olevat grillikasvikset ovat ihan ok.

 Pöydän ympäriltä kuuluu vaimeaa mutinaa: kaloista puuttuu makua ja suolaa, maalaiskanan ja parmesaanirisoton kaveriksi isketty tomaattbasilikakastike ihmetyttää. Sen sijaan metsäsienirisotto ja lasten kanakorit näyttävät ja maistuvat hyviltä. Lapset eivät syö kanakorien dippejä, mutta Michelineille ne maistuvat!

JÄLKIRUOKALISTA on suppea ja jälleen kerran perinteinen. Brownie ja köyhät ritarit houkuttavat. Annosten koossa ei ole tingitty. Ritareissa on kunnolla hilloa ja leivät hyvän makuisia, mutta lötköjä; ne kaipaisivat myös rapean paistopinnan. Brownien erikoisuutena oleva toffeekastike tekee siitä oudon makuista ja leivos on kuivahko, mutta muuten kunnossa. Itsetehty mustikkajäätelö on jäisen hileistä, mutta listan ulkopuolelta lapsille tarjotut jälkiruoat ilahduttavat.

KAIKEN KAIKKIAAN ruoasta jää kaksijakoiset fiilikset. Annokset ovat runsaita, mutta ruokien maut ja määrät eivät ole tasapainossa. Kolmen ruokalajin aterian jälkeen ruokailija takuulla vyöryisi ulos, mutta toisaalta tuntuu, että esimerkiksi vaaleat kalat olisivat ansainneet hieman hillitsemistä sekä annosten suuruudessa että makujen sekamelskassa. Lähes kaikessa maistelemassamme on parannettavaa eikä mikään annoksista nouse ylitse muiden.

 Palvelu on hivenen haparoivaa. Isomman seurueen kanssa on omat haasteensa, eikä tilausten tekeminen suju aina johdonmukaisesti kaikkia huomioiden. Valmiit lautaset kerätään pois ennen kuin kaikki ovat lopettaneet, mikä tuo pöytään kiireen tunnun. Palvelu on kuitenkin koko tarjoilun ajan lämminhenkistä ja siitä jää tunne, että asiakkaista välitetään. Se on ehdottomasti plussaa!

LÄHDEMME kotiin ristiriitaisin mielin. À la carte -toiminta on hiljattain aloitettu, mikä näkyy vielä selvänä rosoisuutena. Ruokalista loi odotuksia, joita Ravintola Koto ei ainakaan juuri tällä hetkellä pystynyt lunastamaan.

 Ruokailijalle ei ole ihan varmaa, yrittääkö ravintola olla suurten ja reilujen annosten kotoisa mekka vai tavoitellaanko annoksilla myös hieman hienostuneempia ravintolakävijöitä, mille Michelinit uskoisivat Vantaallakin olevan tilausta. Pienten korjausliikkeiden jälkeen paikalla on potentiaalia tulla laaturavintolaksi, jonne tullaan kauempaankin, tai profiloitua mutkattomaksi lähipaikaksi. Aika näyttää, mihin suunta kääntyy.

KOTO3
KOTO1
KOTO2

MICHELINIT

Ruoka: 5/2,5

Palvelu: 5/3,5

Viihtyisyys: 5/3