Rock on, Tomppa!

KESÄKUUN ALKUPUOLEN sunnuntaina on helteinen sää. Louhela Jam on vallannut Jokiuomanpuiston. Ruokakojuilla sihisee ja kuhisee, taivas on pilvetön, laskeutuvat koneet tekevät kaartaan lavan takana. Maailmanluokan tunnelman tekijöinä ovat paikalliset tähdet. Lavalle nousevat rokkikukot Liivit Boys solistinaan Vicky Rosti. Tom Eklund lyö kitarastaan alkutahdit, 8000-päinen yleisö osoittaa suosiotaan, ja Tomppa tajuaa yhden unelmistaan toteutuvan juuri nyt.

Tom Eklund, eli Tomppa, on paljasjalkainen myyrmäkeläinen. Tänä vuonna hän täyttää 30 vuotta. 

 

LAPSUUTENSA Tomppa vietti Virtapolulla. Siellä elettiin tuiki tavallista lähiöelämää, jossa musiikki oli osa arkea. Isoveljet soittivat kitaraa ja levyjä oli aina joka paikassa. Musiikkiin liittyvä tyyli löytyi jo ennen esiintymisviettiä: Tompan veli oli taiteillut Tompalle tarhaan asianmukaisen farkkuliivin, jossa oli selässä Stray Catsin logo ja edessä Exploitedin merkki ”Punk’s not dead”. Musiikillinen herätys tapahtui lopulta kuitenkin koulun joulujuhlissa. “Mä en vaan päässyt yli miten makea ääni virvelirummusta lähti.”

 Nahkahousut ja kajalit kuuluivat kuvioihin tiiviisti silloinkin, kun Tompan bändi harjoitteli autotallissa Koskikujalla ja äänitti demon Vaskivuoren koulun studiolla. Demo lähetettiin myös Jyrkiin.

 Seitsemännen luokan syksyllä Tomppa sai puhelun televisiosta. “Ne kysyi, että soitanko mä Off-bändissä ja halusivat meidät esiintymään MOLLI-OLLIN Tuubi-ohjelmaan, koska toimitus oli kuunnellut meidän levyn puhki!” Tomppa hehkuttaa. ”Ohjelmaa katsoi sillä hetkellä suurin osa meidän ikäluokasta. Käytiin studiossa ja katsottiin sitä televisiosta kakkukahvien kanssa meillä himassa. Se oli silloin iso juttu.”

TOMPPA muistelee lämmöllä paikallisia tukijoitaan. Musiikkiluokan opettaja PÄIVI AARNIO-KEPSU oli nähnyt Tompassa heti potentiaalia, tukenut tekemään omia biisejä ja antoi mahdollisuutta keikkakokemuksen kerryttämiseen koulun juhlissa. Toinen tukija löytyi Myyrmäen nuorisotilalta. Eba, eli TOMI MÄKYNEN, otti nuoret studiolle jo varhain nauhoittamaan omia kappaleitaan ja kannusti harrastuksessa eteenpäin.

 Nuori Eklund ei luottanut pelkkään rokkarin ulkomuotoon vaan hän harjoitteli soittamista päivittäin. Kymppiluokalla arvosanojaan nostanut rokkari pääsi Hämeenkylän lukioon, joka vuoden päästä yhdistettiin Vaskivuoren lukion kanssa.

 Noihin aikoihin perustettiin Caroline-bändi, jonka haaveena oli tulla seuraavaksi Hanoi Rocksiksi. Bändistä alettiinkin puhua jo melko varhain Myyrmäen musiikkipiireissä ja keikoille riitti aina tulijaa. Eba auttoi jälleen Tomppaa ja bändiä, ekat demot nauhoitettiin Monitoimitila Arkissa ja laitettiin jakoon. Nuoren muusikon tukka sojotti tässä vaiheessa kattoa kohti ja lakkaa käytiin ostamassa isoissa pulloissa lähikaupasta. Uuden bändin ja tyylin myötä löytyi myös uusi nimi: Tommy Gun. 

ALAIKÄINEN myrtsiläinen kiersi keikkalavoja paitsi Carolinen kanssa, myös rumpalina Automatic Eye-yhtyeessä. Tommy Gun sauhusi keikoilla ulkomaita myöten. ”Otettiin isoja lavoja haltuun, meno oli aika upeaa”, Tomppa huokailee.

 Lukio tuli päätökseensä. Penkkareista Tomppa ei suinkaan lähtenyt muiden kanssa virallisesti juhlimaan, vaan itsekseen katsomaan silloiseen Kultakaivokseen SIG:iä. Keikkailu kahden bändin kanssa jatkui, Tompan puheissa vilisevät kotimaiset keikkapaikat ja isot esiintymiset Venäjällä.

ERÄÄN ihmissuhteen tultua päätökseensä Tomppa istui kaukana kotoa, Käpylässä, sängyn laidalla ja antoi musiikin vain tulla. Puolen vuoden itsetutkiskelu tuotti tulosta. “Siellä neljän seinän sisällä tutustuin taas Tom Eklundiin.” Tompalla oli selvä tunne, ettei halunnut jäädä minkään roolin vangiksi ja alkoi työstää kappaleitaan suomeksi. Hänellä oli suorastaan asiaa äidinkielellään. Tommy Gun sai siirtyä sivummalle.

 Tomppa palasi tutuille pelikentille ja soitti Eballe. Oli aika laittaa kotimaisia kappaleita nauhalle. Caroline ei hajonnut, pahin kipinä oli vain hiipunut. Pojat järjestäytyivät uudelleen maestronsa taakse, MATIAS MELLERI lähti tuottajaksi ja POLE KORJUS ja muut bändikaverit tukivat uudella alueella.

 Soolokeikat poikivat myös yllättävän tilaisuuden: VILLE PUSA houkutteli Tompan Voice of Finlandiin. Vaikka voittoa ei herunut, oli Tompalle tärkeää, että hän sai käydä esittämässä Neumannin kappaleen televisiossa. ”Neumann on ollut mun idoli jo pienestä”, tunnustaa Tomppa.

VOICEN JÄLKEEN keikkatahti kiristyi. Tomppa kiersi soolokeikoilla ympäri kotimaata, mutta kävi myös Tom Eklund ja Liivit Boys -yhtyeen kollien OTTO HAAPASEN, SIMO KUUSELAN ja MATTI KANKKOSEN kanssa Turkissa, Ruotsissa, Hollannissa ja Virossa. Liivit Boys -klubeilla Myyrmäen Lunassa kävi lähemmäs kolmekymmentä vierailevaa tähteä. Siellä toteutui vielä sellainenkin lapsuuden haave, että Tomppa pääsi soittamaan Dingon päämiehen kanssa. Yhteistyö jatkuu edelleen akustisilla duo-keikoilla.

TÄLLÄ HETKELLÄ Tomppa asuu jälleen Myyrmäessä ja on paikallisten rouvien vahvin vävyehdokas. Pitkään sinkkuna heilunut mies olisikin valmis parisuhteeseen. ”Tottakai olisin valmis, jos kyseessä olisi real deal. Matkaan lähtiessä on vain otettava huomioon vähintäänkin erikoiset työajat”, pohtii Tomppa.

 Käytännössä mies on melkein naimisissa kitaransa kanssa. Uusi sinkku ”Pelastaja” julkaistaan marraskuussa ja keikkatahti tiivistyy taas kylmien kelien myötä.

 Tomppa on onnistunut ulottamaan musiikillisen puolensa myös muuhun elämään. Aiemmin kiinteistönhoitajana työskennellyt rokkari opiskelee nyt mielenterveys- ja päihdetyötä ja on työharjoittelussa Malminkartanossa sijaitsevassa kuntoutussäätiössä. ”Työ tasapainottaa elämää, on selkeä rytmi”, Tomppa toteaa.

 Tietynlainen seestyminen ja vakaus kiehtovat selvästi miestä. ”Musta tuntuu, että mä olen saavuttanut jo niin monta unelmaa, että se melkein pelottaa. Pysyykö oma pää perässä. Tässä on saanut tehdä isojen starojen kanssa vuosien varrella juuri sitä mitä mä rakastan. Sitä on vain kasvanut ammattimuusikoksi”, kertoo Tomppa hymyssä suin.

SUURIMMAKSI tukijakseen Tomppa mainitsee oman äitinsä, joka vei Tomppaa kädestä pitäen housuostoksille, kun housujen reiät eivät enää olleet tarkoituksella revittyjä. “Äiti on kaiken mahdollistaja”, kiittelee Tomppa.

 ”Tuntuu, että mä oon tehnyt jotain oikein, kun on niin paljon hyvää porukkaa ympärillä”, ystävistään onnellinen Tomppa kertoo. “Myyrmäki on muutenkin sel- lainen mesta, että mun on helppo tehdä yhteistyötä ja luoda keikkoja. Jengiä riittää, kun tääkin mesta kasvaa. En kyllä keksi yhtään syytä, miksi muuttaisin pois. Myyrmäessä on helppoa tehdä kaikkea.”

 Kolmekymppisyyden myötä Tompan tahti ei ole hiipumassa, päinvastoin. Parhaillaan suunnitteilla on nelipäiväinen musiikkitapahtuma Myyrmäkeen. Muitakin haaveita on: “Pave Maijasen, Hanoi Rocksin, Ville Valon ja Agentsin kanssa kun pääsisi vielä lauteille!”