Suunittelijat aliarvioivat asukasmääriä ja palvelujen rakentuminen lykkääntyy

KIVISTÖN KAUPPAKESKUKSEN ja Lapinkylän aseman kaltaiset rakentamispäätökset edellyttävät riittävää väestöpohjaa, mutta miltä etäisyydeltä asukkaita aletaan laskea? Myyr York Timesin marraskuun numerossa kerrottiin Kivistön kauppakeskuksen valmistelutyöstä ja marketin edustaja piti asukasmäärää vielä liian pienenä suurmyymälöille. Kivistön asukasmääräksi hän arvioi 5000. Kuitenkin jo Kivistön kerrostaloalueella ja Vanhassa Kivistössä asui Vantaan karttasivuston mukaan 1.1.2018 6549 henkilöä ja Keimolanmäessa 1011.

POTENTIAALISIA asiakkaita kauppakeskukselle löytyy koko Kivistön suuralueelta, täällä ei ole kuin pari pientä ruokakauppaa. Jo vuonna 2010 alueella oli noin 7700 asukasta. Alueeseen kuuluvat mm. Piispankylä, Lapinkylä, Seutula ja Vestra eli ne kylät, joista tultaisiin jatkossa Kivistön kauppakeskukseen. Kaupungin tilaston mukaan tällä alueella oli 1.1.2018 yhteensä 12 500 asukasta.

KULUNEEN VUODEN aikana Kivistöön ja Keimolanmäkeen on rakennettu vauhdilla uusia kerrostaloja. Omakotialueille on rakennettu runsaasti ja Kivistöön myös rivitalokortteleita. Siten asukasmäärä voisi nyt olla noin 13 500. Valmistuttuaan kauppakeskus houkuttelee asiakkaita myös ratayhteyksien ja Hämeenlinnantien varrelta. Eli ei tuo oma väestöpohja vielä ole ihan 20 000, mutta on se eri luku kuin kaupan edustajilla.

LAPINKYLÄN ASEMAA varten tarvittavan asukasmäärän laskennassa kriteerinä on käytetty kilometrin matkaa seisakkeelta. Se on lentomelun takia tiukka, kun aseman eteläpuolelle ei juuri saada asuntoja. Kivistön kaavarunkosuunnitelman mukaan kaupunki pitää asemaa tärkeänä, koska se mahdollistaa huomattavan lisärakentamisen Kivistön ja Lapinkylän asemien välille ja pohjoisen suunnalla.

LAPINKYLÄSSÄ JA KANNISTOSSA on asukkaita kävely- tai pyörämatkan päässä, vaikka matka on vähän yli kilometrin. Ja Lapinkylän aseman vaikutuspiiri ulottuisi Riipiläntietä pohjoiseen Seutulaan ja Tuusulaan saakka. Omalla autolla tulevien olisi kätevintä vaihtaa junaan Lapinkylässä. Kilometrin rajan tuntuu keinotekoiselta, kun sitä pidemmällä asuville ei ole tarjolla vaihtoehtoisia julkisen liikenteen muotoja, jotka vähentäisivät junan käyttöä, kuten on Helsingissä.

KAUPUNGIN KANNATTAISI siis kartoittaa aseman todellista käyttäjäpohjaa, koska aseman tarvitsema käyttäjämäärä löytyisi näin aiemmin, kuin jos kriteerinä pidettäisiin vain harpilla piirrettyä 1 kilometrin kehää. Ja aseman rakentamispäätös vauhdittaisi edelleen asuntorakentamista. Myös kauppakeskuksen rakentamista ohjaa vastaava laskentatekninen standardi asiakkaiden sisäkehästä, joka palveluja vailla olevilla alueilla on aivan erilainen kuin Helsingissä.