Michelinit Rio Grandessa

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmin, joskus jopa perheen kanssa. Toistamiseen testireissulla ovat Antero ja Sakari.

MARRASKUISENA arki-iltana Michelinit huomaavat kaipaavansa kauas. Meksikoon asti ei kuitenkaan tarvitse lähteä, sillä Michelinit suuntaavat Myyrmäen sydämessä sijaitsevaan Rio Grandeen. Ravintola on tällä hetkellä Myyrmäelle tyypilliseen tapaan vähän syrjässä kulkureiteiltä, sillä sisäänkäynti löytyy Myyrinpuhoksen muuten harvoin käytetystä päästä.

Antero ja Sakari ovat jälleen liikkeellä kaksin, joten ravintolasta heti sieraimiin tulvahtava rasvankäry ei heitä haittaa. Tänne ei tulla treffailemaan vaan syömään.

RAVINTOLAA AVARTAA erikoisesti keskelle salia sijoitettua avokeittiö. Asiaa pohdittuamme päädymme lopulta siihen, että idea on hyvä, vaikka tämän ravintolan viehätys ei perustukaan gurmeehenkiseen kokkishow’hun.

Ravintola on sisustettu teemaan sopivasti puulla ja meksikolaisella rekvisiitalla. Paikka on ollut pystyssä pitkään, se onkin hieman virttynyt ja tuo mieleen baarin. Lasketaanko tämä saluunahengeksi vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Kaikki on kuitenkin perussiistiä. Pienimmille syöjille on rakennettu oma leikkipaikka.

Olemme lähteneet liikkeelle perinteisen suomalaisen päivällisajan jälkeen. Ehkä siitä johtuen ravintolassa on vain yksi seurue meidän lisäksemme.

RUOKALISTA on yksinkertainen. Sekä alkuruoaksi että pääruoaksi on tarjolla kahta erilaista tortillalettua ja niiden väliin muutamia liha- ja kasvisvaihtoehtoja. Jokaiseen annokseen kuuluu lisäksi pikkukipoissa salsaa, guacamolea ja pääruoan kanssa vielä ranskankermaa. Lisäksi pääruoan voi valita Rion Klassikot -listalta, jossa on tarjolla perinteisempää pihvi–burgeri–kala- vaihtoehtoa.

Koska kaikki letturuoat perustuvat saman konseptin äärelle samoine lisukkeineen, aidosti erilaisia vaihtoehtoja on suhteellisen vähän. Jos pääruoaksi meinaa syödä lettuja, alkupalaletut kannattanee jättää väliin. Sakari lähtee silti täyslettulinjalle ja ottaa alkupalaksi enchiladan nyhtökauralla. Pääruoaksi hän valitseen fajitakset härän ulkofileellä. Antero ottaa alkuruoaksi tostadan nyhdetyllä kanalla, mutta pääruoka menee pihvilinjalla à la Cajun-Pihvi.

ALKUPALAT ovat maittavia ja aika tulisia. Vaikka Michelinit eivät mitään mammanpoikia olekaan, ei tulisuus ole meille kovin tuttua, joten suussa polttelee. Onneksi hanakola on hyvää, koska sitä kuluu suuta huuhtoessa. Ammattitulittajalle annos on todennäköisesti miedohko.

ANTERON PIHVISSÄ on lisukkeena punaviinikastike ja lohkoperunat. Annos on erittäin onnistunut ja tasa- painoinen. Sekä pihvissä että perunoissa on mahtavan paahteinen maku, jota punaviinikastike täydentää. Anteron ekstrana lähinnä lohkoperunoita ajatellen tilaama dippi on hyvää, mutta jää täysin ylimääräiseksi, sillä perunat syödään punaviinikastikkeen kanssa eivätkä tarvitse muuta.

SAKARIN FAJITAS ei yllä ihan samalle tasolle pihvin kanssa. Parilalla tuotava liha ei sihise kuumuuttaan, mutta on passelin lämmintä. Paprika-sipulipaistos on makoisaa, ja kaikkien täytteiden yhdisteleminen tuottaa hyvän ja erityisesti riittävän annoksen.

TÄLLÄ KERTAA ruoka vie voiton miehistä – alku- ja pääruoan jälkeen vatsat ovat niin täynnä, että jälkiruoalle ei ole tilaa. Se on harmi, sillä etenkin churrot ja suklaafondant olisivat kiinnostaneet.

Ravintolan tunnelma on hämyisen rauhallinen ja valaistus on tumma. Tarjoilu toimii, oikeat kysymykset kysytään ja niin edelleen, mutta juuri muuta tarjoilija ei pukahda. Hän tuntuu lipuvan esiin varjoista ja livahtaa sinne takaisin vähin äänin. Eipähän voi ainakaan syyttää päällekäyvyydestä.

KÄYNTI jättää täyden vatsan ja vaatteisiin pinttyneen rasvan käryn lisäksi tyytyväisen mielen. Rio Grande toimitti sen, mitä oletettiin – ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta teemaan sopivia makuja riittävällä laadulla ja reilulla määrällä. Vaikka ulosantinsa perusteella ravintola onkin lähinnä lähiöversio kuuluisemmista meksikolaisesta kavereistaan, se on silti hyvä ja pysyvä osa alueen tarjontaa. Harva ulkopuolinen osaisi arvata, että Myyrmäestä saa tällaistakin ruokaa.