Kyllä se joulu sieltä tulee

KOSKA jo jonkin aikaa on ollut muodikasta syyttää mediaa vähän kaikesta, päätin pistää omankin ääneni syyttävään kuoroon. Itsekriittisyys ei ole pahaksi kenellekään. Etelän metia Suomessa ja valemediat suuressa maailmassa ovat tehneet joulusta mediapersoonan. Joulun tulo on uutinen vuodesta toiseen.

 Joulu on hän. Nimenkin kirjoitan nyt isolla j:llä. Kun hän on tuloillaan, hänestä tehdään haastatteluja hyvissä ajoin ja kaikista näkökulmista. Haastatelluiksi tulevat sekä häntä kovasti odottavat fanit että välinpitämättömäksi heittäytyneet. Jouluihmiset huokaisevat toimittajalle, että ”jospa ihmisellä ois joulu ainainen”. Toiset murahtavat vain, että kunhan tuosta Joulusta päästään niin sitten teen sitä ja sitä.

JOULU KEKSITÄÄN vuosittain, ja brändätään, niin kuin trenditietoiset persoonat ikään. Media seuraa vähintään kuukauden ajan hänen kintereillään. Joululla on jopa oma radiokanavansa. Aikakauslehdet ja päivälehtien erikoissivut kuiskivat, miltä Joulu tänä vuonna näyttää. Kukapa ihminen nyt haluaisi kohdata Joulun vanhentunein vermein. On hankittava uudet alusvaatteet, juhlavaatteet, tossut, Joulun koristeet, hitti- lahjat, kampaukset ja menyykin on ehdottomasti päivitettävä.

 Mutta vaikka media kuinka kuuluttaa habituksen uusimista ihka uuden Joulun kunniaksi, sekin näyttää tietävän, että Joululle kelpaavat vain tonttulakin punainen, kuusen vihreä, lumen valkoinen sekä kulta ja hopea. Joululle luodaan vuosittain uudet helytkin, mutta, kuinka ollakaan, kyllä ne vaan näyttävät ruseteilta, nauhoilta, palloilta ja tähdiltä.

MEDIAN ESILLE NOSTAMAT Joulun ruokainnovaatiot ovat tyyliä lanttulaatikko itämaisin maustein, konjakkikinkku nyhdettynä tai rosolli intialaiseen tapaan, sillit ja silakat thaimaalaisittain, kukkatortut ja piparit lakritsalla höystettyinä. Ruokalajien nimet ovat toki sitkeästi historiallista kerrostumaa. Jouluhan ei suostu tulemaan, jos pöydässä ei ole lanttulaatikkoa, kinkkua, rosollia, sillejä, torttuja tai piparkakkuja.

 Jo reilu kuukausi ennen Joulun saapumista media käynnistää piparkakkutalokilpailut hänen kunniakseen. Grimmin veljesten sadussa piparkakkutalo veti puoleensa Hannua ja Kerttua, jotka noita sitten otti vangiksi ja alkoi lihottaa heitä ruokapöytään. Medialle kaikki erikoiset rakennukset ovat tietenkin uutisia.

  JOULULAULUJEN sävellyskilpailut on mediassa töräytetty käyntiin jo vähintään yhdeksän kuukautta ennen Joulua. Ne Joulun uudet laulut, ne ovat edelleen ihmisen ikävää, muistelua ja surua, lunta, rauhaa ja rakkautta, kulkusten kilinää. Varpusen jouluaamun sanoma pysyy aina ytimessä.

MEDIA RAPORTOI marraskuusta alkaen herkeämättä päivittäin, onko h-hetkenä lunta. Sillä jos Joulu ei ole luminen, suurin osa vanhoista ja uusista Joulun kunniaksi sanoitetuista lauluista menee vähän niin kuin kuralle. Samoin muuttuisivat hassuiksi joulukortit, joissa nietokset ovat niin valtavia, että niitä ei Ilmatieteen laitoksen mukaan ole täällä etelässä nähty viimeiseen sataan vuoteen. Joulun palvontaan kuuluu lumi.

EI MEDIAKAAN onneksi kaikkeen pysty. Uskon, että Myyrmäessäkin suuri osa ihmisistä kaikesta kouhotuksesta piittaamatta nostaa joulupöytään sen tutun yön yli uunissa muhineen sinappihunnutetun kinkun, isoisoäidin resepteillä laitetut sillit ja silakat, anopin rosollin, turhia mausteita välttelevän lanttulaatikon ja luumuhilloiset tähtitortut. Kuusen oksilla kimaltelevat vanhat rakkaat lasipallot ja jo vähän kellastuneet hopeanauhat. Vaatetus on tärkeilemätöntä. Joulun värit vihreä ja punainen toteutuvat pihan nurmikossa ja lasten tonttulakeissa.

 Se on sitä meidän Joulua, valemediat laulakoot laulujaan.

HYVÄÄ JOULUA kaikille, jotka sitä viettävät ja kaikille, jotka eivät sitä vietä!