31.01.2020 13:07
Kirjoittanut Elina Iijalainen
Kategoria: - MYT 1/2020

Catharina Zühlke

"LUONNON LAPSI, eläväinen, tosi inhimillinen, välillä vähän hösö, kunnianhimoinen ammattimuusikko, joka on määrätietoisesti tehnyt laulajan uraa." Näin kuvailevat ihmiset Catharina Zühlkea eli Cataa. Hän on nainen, joka ei jää huomaamatta.

Haastattelijan silmin Cata on lempeä ja päästää liki, mutta päättää puheenvuoronsa usein isoon nauruun, ihan kuin ei uskaltaisi olla täysin tosissaan. Samaan aikaan Catassa on napakkuutta, jolla hän ottaa tilanteet haltuun.

Uransa puolesta 28-vuotias Cata muistuttaa välillä työjuhtaa.

“Välillä nekin ihmiset, jotka katsoo mua läheltä, on sitä mieltä, että miten voi olla ettei se ura ole vieläkään lähtenyt”, Cata sanoo. “Että miksei, koska mä oon tehnyt niin jumalattoman paljon töitä musiikkiurani eteen jo tähän päivään mennessä.”

Idols vuonna 2013. Viides sija. Uuden musiikin kilpailu 2017. Toinen sija. EP. Sinkkuja. Keikkoja oman bändin kanssa.

Puhumme paljon siitä, miten sattumukset ja suunnitelmien muuttumiset vaikuttavat elämään ja artistiuteen. Yhteen niistä liittyy singaporelainen kotiäitien mahjong-kerho, mutta aloitetaan vielä kauempaa.

CATA ON HILJATTAIN muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa Vapaalaan. Sama talo oli hänen äitinsä lapsuudenkoti. Siellä ovat Catan juuret.

Omakotitalon kellariin on rakentumassa bänditreenis. “Saattaa olla että naapurit saattavat joskus päivisin kuulla vähän rumpuja pihallansa”, Cata toteaa ja nauraa päälle. Naapurisopu säilynee silti. “Ihanaa kun naapurustossa on tuttuja”, Cata sanoo. “He ovat tulleet auttamaan remontissa, ja tippa linssissä toivottaneet tervetulleeksi takaisin.”

Koulunsa Cata on käynyt ensin Rajatorpassa ja sitten yläasteen Kilterin koulussa. Vaskivuoren lukiossa Cata kävi medialinjan, sillä hän ei päässyt musiikkilinjalle.

“Tää on nyt tämmönen voittajatarina”, Cata nauraa. “Kaikki te lapset, älkää huoliko – vaikkette musiikkilinjalle pääse niin se ei tarkoita vielä mitään.” Ylioppilaskirjoitukset hän suoritti Myyrmäen aikuislukiossa.

Huolimatta siitä, että Cata on pitänyt itseään aina enemmän työntekijänä ja käytännönläheisenä ihmisenä, hän hakeutui lukion jälkeen vielä jatko-opintoihin. “Tiesin jo silloin, että haluan tehdä vain musiikkia, mutta mut on kasvatettu niin, että on tärkeää olla varasuunnitelma.”

CATAN ÄITI hänet lapsesta saakka laulaen. "Samalla kuulin aina sen tarinan, että äiti ei koskaan päässyt laulutunneille eikä ikinä päässyt kokeilemaan laulajana. Äiti sanoi myös, että hänet on kasvatettu siihen, että musiikilla ei voi elää, että pitää olla se oikea ammatti, oikea elämä ja ura.

Sama asenne tarttui Cataan: “Vaikka olen vahvaluonteinen ja mulla on ollut aina valtava palo musiikkiin, niin en ole uskaltanut miettiä, että voisiko musiikki olla oikeasti mun ammatti?”

Ei, vaikka äiti itse kysyi Catalta auton takapenkillä laulajan uran mahdollisuudesta tytön ollessa vasta 9-vuotias. Ei, vaikka hän 14-vuotiaana teki tyttö ja kitara -keikkoja 10th floorin pikkujouluissa isosiskonsa suojeluksessa. Ei, vaikka hän puski itsensä mukaan Vaskivuoren lukion musikaaleihin.

Niinpä Catharina on tehnyt paljon myös “oikeita töitä”, myynyt kaksoisleuantäryttimiä eräässä suuressa tavaratalossa Helsingissä, ja opiskellut lukion jälkeen ammattikorkeakoulussa tapahtumajärjestämistä.

“Mä oon huono ihminen sanomaan ei mihinkään, ja sit sitä aina uppoutuu miljoonaan eri asiaan”, Cata kertoo. “Esimerkiksi viime kesä oli tosi kiireinen keikkakesä ja samaan aikaan tein Why So Myrtsiä niin että hiukset lähti päästä, kun oli niin paljon stressiä.”

Aina välillä Cata onkin pysähtynyt miettimään, että miksi hän on taas tässä kaikessa mukana. Mutta laskutkin pitää hoitaa, “hitsi vie”, Cata sanoo ja nauraa. Vaikka Catan biisit soivat paljon ulkomailla ja yksi uusista kappaleista on buukattu jenkkiläiseen tv-sarjaan, rahat ovat riittäneet pakolliseen, mutta eivät juuri muuhun.

Catan äiti oli myös työteliäs ihminen ja paikallisesti mukana monessa. “Sehän syleili tätä koko kaupunkia niin paljon, rakasti kaikkea hyväntekeväisyyttä”, Cata kertoo. Kokouspalkkioista ei paljon jäänyt. “Mutta äiti antoi aina meille. Ei koskaan itselle, aina lapsille.”

IDOLS olisi voinut olla käännekohta. Cata putosi samaan aikaan kuin Alma, joka ponnisti kilpailusta suoraan merkittävälle musiikkiuralle. Ensimmäisessä semifinaalissa Catan äiti kyynelehti ja Cata mietti, että onhan tämä nyt hienoa, mutta ei ehkä noin hienoa. Kävi ilmi, että Catan äiti sairasti nopeasti etenevää lihasrappeumatautia, joka johti lopulta kuolemaan nopeasti Idolsista putoamisen jälkeen.

“Sen oppi, että elämä on niin helvetin lyhyt”, Cata sanoo. “Että jos mä kuolen samanikäisenä kuin äitini eli viisikymppisenä, ja menisin nyt johonkin muihin hommiin, enkä olisi onnellinen niin mä tulen katumaan koko elämäni taaksepäin. Mä en suostu elämään tätä elämää niin että mä kadun joka päivä sitä, että miks mä en kokeillut. Kun mä vielä rakastan sitä mitä mä teen.”

Näiden kertomusten äärellä Cata vakavoituu. Ne ovat isoja asioita kenelle tahansa, saati sitten parikymppiselle nuorelle naiselle.

“Kyllä ne on hirveen opettavia kokemuksia”, Cata sanoo, mutta sulaa jälleen nauruun. “Mut en mäkään nyt aina muista sitä, että ai niin, eletään vaan kerran, että jokainen päivä on hieno päivä, ei kukaan voi elää niin. Mutta jos edes joskus muistaisi olla välillä pikkasen itsekkäämpi, edes joskus asettaa ne omat tarpeet ykköseksi. Se on realistisempi malli.”

Catassa onkin paljon maanläheisyyttä. Välillä jään miettimään, onko hän riittävästi diiva. Sanaan liitetään paljon negatiivisiakin mielleyhtymiä, mutta tiettyä asennetta tarvitaan, että voisi edetä suureksi tähdeksi. Ja Catan tavoitteena on ponnistaa kansainvälisille markkinoille.

RISTIRIITA Catan artistiminän ja henkilökohtaisen herkkyyden välillä on riivannut Cataa. “Vaskiksessakin aina kun piti esiintyä niin kaikki sano et kun sä olet niin itsevarma ja rohkea ja sä oot niin ulospäinsuuntautunut. Se voi olla jotain, mikä näkyy ulospäin, mutta se on jotain mitä mä en ole kokenut itse”, Cata sanoo. “Mä koen niin paljon itsessäni semmosta huonommuutta. Ja kun ei ole ihan siroimmasta päästä oleva nainen vaan on muotojakin. Olen aina halunnut peitellä niitä. Inhosin Idolsin vaatesovituksia ja ulkonäkökeskeisyyttä. Kuka nyt tollasta laatikkopäätä haluaa katsoa televisiosta, joka on jo valmiiks neliö.”

Kaiken päälle Cata nauraa reteästi, mutta kipu kuultaa läpi. Tuntuu kuin sisäinen kasvu alkaisi vasta hiljalleen yltää niihin mittoihin, joita Cata itsellensä artistiminän kautta asettaa.

“Tää ammatti on just sitä, että sä tarviit ympärillesi ne ihmiset, jotka uskoo suhun ja jotka pystyy auttamaan”, Catakin toteaa. “Sitäkin oon yrittänyt, että minä yksin, minä kaiken tässä teen, roudaan rummut ja pa:t. Mutta eihän sitä kukaan jaksa.”

Rankkojen elämänkokemustensa jälkeen Cata tuntee vihdoin seisovansa omilla jaloillaan eikä enää niin helposti johdateltavissa erilaisiin suuntiin.

Kaikessa on kuitenkin selkeä suunta, joka johtaa Rotterdamiin (kulkemalla myös Singaporen kautta).

CATA OLI MUKANA Uuden musiikin kilpailussa vuonna 2017 jääden finaalissa toiseksi.

“Se oli ihan superhieno kokemus”, Cata hehkuttaa. “Siinä missä Idols oli enemmän laulukilpailu, mennään UMK:hon jo artistina.”

Tänä vuonna Cata saa kilpailla uudelleen pääsystä Suomen Eurovision laulukilpailujen esiintyjäksi. Ja se on upeaa.

Artistina Cata lähtee nyt pehmeämmin liikkeelle. Siitä kertoo myös taiteilijanimi, joka muuttuu pelkistetystä Zühlkestä takaisin koko nimeksi: Catharina Zühlke. Vaikka nimi usein lyhenee lempinimeksi Cata, haluaa hän vielä pitää kiinni äitinsä antamasta nimestä.

“Edellinen UMK ja Perfect Villain oli myös mun juttu, mussa elää rokkimimmi ja se kaikki, mutta nyt olen kasvanut ihmisenä siihen pisteeseen että pystyn ehkä itsenikin hyväksymään ja uskallan näyttää sen oman itseni”, Cata miettii. “Tuntuu, että olen herkässä kasvuvaiheessa. En halua mennä kilpailuun todistamaan, että osaan laulaa, vaan päinvastoin nyt on enemmän sitä, että haluan tulkita ja kertoa tarinan.”

14-VUOTIAANA Cata vietti perheineen vuoden Singaporessa. Siellä kotiäidit pitivät viikottain mahjong-kerhoa, joka jatkoi toimintaansa myös perheiden palatessa Suomeen. Vuosia myöhemmin Catan täti muutti Suomeen, eikä tuntenut täältä juuri ketään, jolloin Catan äiti ohjasi hänet mahjong-kerhoon. Siellä naiset keskustelivat keskenään, kuinka nuoriso-osasto tekee musiikkia.

Yhden naisen poika oli säveltäjä-tuottaja HENRIK TALA, joka oli Norjan viimevuotisen Euroviisuvitosen tuottaja. Eräänä lokakuisena iltana Henrik ja Cata istuivat alas. “Sitten mä kävin koko elämänkirjani läpi”, Cata kertoo. “Henrik takertui mun tarinoihin ja sanoi, että hänellä saattaisi olla sellainen biisi, mikä vois toimia hyvin mulle.” Pian kaksikko istui autossa kuuntelemassa demoa. “Sitten mä sanoin että tää on Suomen Euro-viisubiisi ja Henrik sanoi joo.” Seuraavan päivän iltana tekstit oli kirjoitettu ja eka demo nauhoitettu. “Tässä se on.”

“Se on tosi henkilökohtainen biisi. Se kertoo rakkaudesta, joka ylittää elämän ja kuoleman.”

Yritän kysyä, liittyykö kappale Catan kokemuksiin äitinsä kanssa.

“Kappaleen nimi on Eternity (ikuisuus). Siinä se on. Jätetään se tähän”, Cata sanoo ja nauraa. Hän haluaa, että jokainen voi tehdä kappaleesta oman tulkintansa.

“Ei paljasteta kaikkea heti”, Cata lisää. “Tietenkin mulla on mun henkilökohtainen taustani siinä, mitä mä ajattelen ja kelle mä sen suuntaan.”

“Se on tosi kaunis kappale, ja ehkä jotain sellasta mitä musta ei ole ennen kuultu”, Cata miettii. Aiemmin voimat eivät ole riittäneet siihen, että hän seisoisi rohkeasti paljaana ihmisten edessä. ”Tuottajani Henrik kysyikin monta kertaa, että oletko sä nyt oikeasti ihan valmis tähän. Nyt mä koen, että mä voin avata jotain enemmän, ja mä haluan käydä keskustelua. Ja että se on oikeasti minua, ilman että mun pitäisi pukeutua jotenkin tai piilottaa itseni. Vaan enemmän, että tähän on nyt tultu ja sillä on uskallettava mennä.”

CATAN NAURU kaikuu taas. Hänen tuntuu olevan vieläkin vaikea uskoa tilannetta.

“Kaikki vaan loksahti niin voimakkaasti kohdilleen, kaikessa on järkeä”, Cata sanoo ja vakavoituu. “Tää kappale on mun mielestä tosi raaka, koska se on mulle tosi totta. En olisi ollut jokunen vuosi sitten missään tapauksessa laulamassa tätä niin, että se olisi voinut ikinä ketään koskettaa. Se olisi ollut vaan biisi biisien joukossa.”

“En tiedä oonko mä vieläkään aikuinen”, Cata jälleen nauraa. “Mutta oon ihmisenä kypsynyt ja juurtunut.”

Eivätkä ne tavoitteetkaan ihan pieniä ole.

“Kaikista suurin toive kaiken takana on, että voisin tehdä uraa musiikin parissa, että pystyisin kertomaan ja avaamaan. Ja olemaan oma itseni.”

31.01.2020 12:44
Kirjoittanut Nihkee akka
Kategoria: - MYT 1/2020

Traumat tiskiin Nihkee Myrtsi

Haastattelimme 12. lehdessämme lavarunoilija Jonna Nummelaa a.k.a. Nihkeää akkaa. Haastattelusta jäi kuitenkin uupumaan kotikontuja kriittisinkin sanakääntein käsitellyt vastaus. Allaoleva, Instagramista bongattu täydennys julkaistaan taiteilijan luvalla:

@NIHKEEAKKA

Paalutorilla tavataan! Kun mieli on maksalaatikkoo niin mikään ei sitä lämmitä niin kuin kansijuttu Länsi-Vantaan omassa @myyryorktimes paikallislehdessä. Haastattelussa kysyttiin mitä Vantaa on mulle antanut taiteilijana ja jännästi vastaus ei päätyny lehteen. Koska kyllähän Vantaa on kaunistelematta antanut mulle monet niistä traumoista joita edelleen puran kirjoittamalla ja epäonnistumisen pelosta ponnistavaa motivaatiota pyrkii pois, eteen ja ylöspäin. Myrtsin yläaste teki musta vahvemman mutta mä olin lapsi, ei mua ois tarvinnut ulkopuolelta vahvistaa. Mua ois pitänyt suojella. Samalla kuitenkin Kaikka, Myrtsi, Rajis ja Tiksi antoi mulle parhaat ystävät, kirjastot, teatterin, karaten, ainekirjoituksen, mätäojan, kotibileet, skutsit, salaröökit, ihastukset, fanitukset, naku-uinnit, ensirakkaudet, ensisuudelmat, ensigänät ja yökylät. Mä en ois oman polkuni raivaaja enkä paljon muutakaan ilman mun kotia, se on mulle ikuisesti rakas ja tärkee ja just sopivasti paska mesta. #lohenpyrstö #vantaa #kaivoksela #myyrmäki

Lokakuun 7, 2019

31.01.2020 12:36
Kirjoittanut Sirkka Inkinen
Kategoria: - MYT 1/2020

Kirppis-karuselli pyörii

Rajiksen kirpparille on muodostunut jo kanta-asiakaskuntaa.

MYYRMÄEN kirpparitarjonnassa on viime aikoina tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia. Suosittu itsepalvelukirpputori Bella lopetti viime lokakuussa Myyrmannissa, eikä uutta sijaintia ole vielä löytynyt. Myös Lanttila sulki ovensa Varistossa syksyllä.

Fida muutti Ojahaasta Isomyyrin kauppakeskuksen toiseen kerrokseen, johon avattiin juuri myös Kierrätyskeskuksen uusi myymälä.

Fida, Pelastusarmeijan kirpputori ja Kierrätyskeskus ottavat vastaan tavaraa ja myyvät sitä edelleen. Omia aarteitaan myyntiin tuova joutuu suuntaamaan hieman kauemmas Myyrmäen keskustasta.

Eemelin kirppis sijaitsee Hämevaarassa ja Esterin kirppis Martinlaaksossa. Myyrmäen asemalla on myös Myyrmäki-liikkeen kirppis, jonne kuka tahansa saa tulla maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ilmaiseksi myymään. Lisäksi Myyrmäenraitilla pidetään siivouspäivän yhteiskirppis kahdesti vuodessa ja Jokiuoman puistossa puistokirppis kolme kertaa kesässä.

Rajiksen kirppiskahvila

Rajatorpassa aloitti viime lokakuussa uusi kirpputori. Rajiksen kirppiskahvila avasi ovensa Nuijatiellä. Tila oli ollut vapaana jo pitemmän aikaa, mutta viime kesän aikana tila ja toimijat löysivät toisensa.

TANJA RINNE, toinen kirpparin perustajista, kertoi että oli ajatellut asiaa ystävänsä kanssa pidemmän aikaa, mutta vasta nyt palaset loksahtivat paikalleen. Molempien elämäntilanne, vapaa tila sopivassa paikassa ja yhteinen halu tehdä eettisesti ja ympäristöystävällisesti motivoivaa työtä johtivat kirpparin perustamiseen.

”Työtä oli paljon, sillä koko tila piti remontoida ja maalisudit heiluvat ahkerasti”, Tanja kertoi. “Osin sellaistakin työtä, jota ei meistä kumpikaan osannut tehdä, mutta onneksi molemmilla on hyvät verkostot! Lähes kaiken kalustuksen täällä kirp- parilla ja kahvilassa hankimme itsekin kierrätyksen kautta, joten elämme kuten opetamme.”

Suunnitelmissa oli myös myytävän valikoiman laajennus, joka toteutuikin ennen joulua joulukuusien ja -kukkien vali- koimana. ”Ensimmäisen joulun hankinta-arvio oli hankala, kun kaikki oli uutta – paikka, asiakkaat ja valikoima, mutta selvi- simme kuivin jaloin ja ensi joulu on tietenkin jo helpompi”, arveli Tanja.

Rajiksen kirppiskahvilassa voi vuokrata pöydän tai ostaa hinnoittelupalvelun.

Kirppari sai avajaispäivänään Rajatorpan asukasyhdistykseltä tervetuliaiskukat ja tervetulotoivotukset. Kirppikselle on kertynyt mukavasti jo kanta-asiakkaitakin, joten kirpputoritoiminnalle on edelleen selvästi tilausta Myyrmäen alueella.

31.01.2020 12:41
Kirjoittanut Myyr York Times
Kategoria: - MYT 1/2020

12 347 (luku ja sen selitys)

Kaupungin väestötilastojen mukaan Martinlaaksossa asui vuonna 1979 yhteensä 14 861 asukasta, mutta vuonna 2019 enää vain 12 347 asukasta, vaikka kaupunginosaan on noussut myös uusia kerrostaloja.

Kysyimme Vantaan Henrik Lönnqvistiltä, mikä selittää tämän asukasluvun kehityksen ja rakentamisen välisen ristiriidan?

“Asumisväljyyden kasvu selittää Martinlaaksossa, ja monilla muillakin asuinalueilla, havaittavissa olevaa kehitystä. Vuodesta 1979 Martinlaakson asukasmäärä laski trendinomaisesti aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Lasten määrä alueella väheni samalla ajanjaksolla huomattavasti. Vastaavasti yli 65-vuotiaiden määrä on liki kymmenkertaistunut vuoteen 1979 verrattuna. 2000-luvulla Martinlaaksoon on valmistunut toistatuhatta uutta asuntoa ja asukasmäärän lasku on pysähtynyt. Lasten määrä on lähtenyt kasvuun 2010-luvulla.“

Myyr York Times keräsi alla olevaan taulukkoon vuosien 1979 ja 2019 asukasmäärätiedot viiden kaupunginosan Myyrmäen, Martinlaakson, Hämeenkylän, Kivistön ja Tikkurilan osalta.

Asukasmäärät

31.01.2020 12:26
Kirjoittanut Myyr Yorkin Michelinit
Kategoria: - MYT 1/2020

Jyvänen aika!

Halloumibroilerista voi olla montaa makua

HUIKOO

Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmin, joskus jopa perheen kanssa.

MYÖHÄINEN päivällinen houkuttelee Michelinejä. Kello käy kahdeksaa viikonloppuna ja mieli tekisi Oikeaa RuokaaTM. Min- ne mennä?

Vaihtoehtoja ei ole montaa, mutta valikoimme niistä Martinlaakson Jyväsen. Kevyesti kylmää, onko paikka täynnä rähinää, vai mikä sieltä tulee. Eivät Michelinit ole sokerista tehtyjä, mutta ruokarauha se olla pitää.

Ja mitä vielä: vaikka porukkaa on reilusti, meno on sopivan rauhallista niin baarin kuin syömälänkin puolella. Tarkkasilmäinen olutmestari Antero huomaa heti sisääntullessa jouluolutmainokset. Olutlista on otettava syyniin!

Ravintolasalissa on vain muutama pöytä jäljellä, mutta ihmiset maastoutuvat tilaan hyvin. Musiikki ja puheensorina on jatkuvaa, mutta sopivan rauhallista ja tarjoaa hyvän äänimaiseman syöminkiin.

RUOKALISTA on selkeän ravintolamainen ja sopusuhtainen. Anteron silmiin lista vaikuttaa alkuun aika tavanomaiselta, mutta erikoisuuksiakin löytyy, kuten kukkakaliwingsit.

Antero ottaa alkuruoaksi saaristolaisleipäset (7,10 €), joissa on toisessa lohta, toisessa silliä. Sakari taistelee illan viileyttä vastaan savuporokeitolla (7,30 €). Leipäset ovat maultaan onnistuneita ja ovat juuri sellaisia kuin voisi olettaa, mutta annos voisi olla aavistuksen reilumpi ison miehen alkupalaksi. Porokeitto on sopivan kokoinen ja maukas. Lisukkeena tarjoiltu rieska on kuivaa ja kovaa, mutta pehmenee keittoon kastettaessa ja tuo hyvin suutuntumaa.

Antero arpoo vegewingsien ja hallou- mibroilerin välillä ja päätyy jälkimmäiseen (18 €). Sakari on joko rahoissaan tai bear- naise-kastikkeen pauloissa ja ottaa menun kalleimman vaihtoehdon: Bearnaisepihvin (28,20 €).

ANTERON annoksen tullessa pöytään huomio keskittyy ensimmäisenä hyvään tuoksuun, josta nenään luikertelevat vahvimmin paistettu broccolini ja röstiperuna. Ne myös varastavat shown ystävänsä vuohenjuusto-punajuurikastikkeen kanssa. Makua voi muutella hyvin sen mukaan, mitä haarukkaan yhdistelee. Tosin halloumi tuntuu antavan annokselle lähinnä nimensä, mutta ei siinä mitään – hyvä nimi ja hyvä annos.

SAKARIN Bearnaisepihvissä ollaan perusasioiden äärellä: pihvi, kastike, röstiperuna ja somisteet. Huonoa suoritusta ei peittäisi mikään. Ravintola kuitenkin onnistuu: hattu päästä, hyvää on! Yksinkertainen on kaunista, kun sen tekee oikein.

Positiivisen erikoismaininnan saa röstiperuna, joka on molempien annosten lisukkeena oivallista. Ranskalaiset ovat toki hyviä, mutta vähän nähtyjä ja niiden laatu heittelee, lötköistä bataattiranskalaisista puhumattakaan. Michelineistä onkin mukava nähdä jotain poikkeavaa. Näin hyvin tehtynä se kohottaa koko annoksen arvokkuutta ja ylevöittää ympäristöäänkin.

TALON OMA OLUTLISTA on jo itsessään varsin kattava, mutta jouluolutlistan stoutit ja portterit kiinnostavat myös. Antero valitsee ruokajuomaksi What The Duckin (8,20 €), joka on vahva portteri. Olut tilataan alkupalojen seuraksi, mutta siitä riittää vielä jälkiruoaksikin. Sakarin lonkero sen sijaan ei riitä, joten hän tilaa Talon ritarit (7,70 €). Annos on ihan hyvä, mutta erinomaisen pääruoan jälkeen jää kaipaamaan jotain vaikuttavampaa.

PALVELU on kauttaaltaan sellaista kuin hyvässä ravintolassa kuuluukin olla. Tarjoilija on välitön ja asiat sujuvat jouhevasti. Ruokien välissä on sopiva tauko, mutta odotella ei liiemmin tarvitse. Ravintola on iso, viihtyisä ja mukavan hämärä. Lasten leikkipaikkakin löytyy. Ainoa, mutta isohko miinus on kauppakeskuksen kanssa jaettu vessa, joka on kauniisti sanoen hieman räjähtänyt.

HUOMIONARVOISENA SEIKKANA mainittakoon, että paikka kuuluu S-ryhmään, mikä saattaa joillain kotikonossööreillä nostaa karvat pystyyn. Meille on kuitenkin tärkeintä ruoan ja paikan laatu, joissa molemmissa Jyvänen lunastaa. Rento olohuonetunnelma yhdistyy verrattomaan ruokaan. Se nyökkää länsieurooppalaisen keittiön kautta kaltaisilleen, ei maaseutujen nahistuneille raastepöytäserkuilleen, vaan jopa ulkomaille asti, tarjoten mutkattoman tasokkaan ravintolaelämyksen.

Anteroakin lohduttaa, että mieleen kaihertamaan jääneet kukkakaaliwingsit voi käydä nauttimassa vaikkapa seuraavan eri- koisoluiden erän kanssa.

Gastropub Jyvänen Kivivuorentie 4, Martinlaakso

RUOKA 4 palloa

PALVELU 4 1/2 palloa

VIIHTYISYYS (PL. YHTEISVESSA) 4 1/2 palloa

Lisää artikkeleita...